Luonnonvarakeskuksen professorin Jyrki Niemen mukaan nykyinen maatalouden tukipolitiikka ei suosi sen enempää pieniä kuin isojakaan tiloja.
”Tukipolitiikka ei ohjaa rakennemuutosta. Hehtaaria ja eläinyksikköä kohti tukisummat ovat yhtä suuret pienillä ja isoilla tiloilla.”
Tuotannon jatkuva keskittyminen johtuu Niemen mukaan teknologian kehityksestä ja markkinoiden paineesta.
”Tuottavuuden parantuminen johtaa hintojen alentumiseen, mikä pakottaa tilat kasvattamaan yksikkökokoa.”
Ennen EU-jäsenyyttä maatalouden rakennemuutosta pyrittiin hidastamaan muun muassa maksamalla pienille tiloille korkeampia tukia.
Niemen mukaan se olisi periaatteessa mahdollista vieläkin, jos tukitasoja alettaisiin porrastaa tilakokoluokan mukaan.Pieni porrastus tukipolitiikassa ei tosin hidastaisi rakennemuutosta.
”Rakennekehityksen hidastaminen rajuin politiikkatoimin tulisi yhteiskunnalle liian kalliiksi ja olisi myös toimialalle itselleen tuhoisaa”, Niemi sanoo.
Paineita suurimpien tilakohtaisten tukimäärien leikkaamiseen kuitenkin on.
EU:n maatalousuudistuksessa tehtiin pieni leikkaus suurimpiin cap-tukiin. Myös luonnonhaittakorvaukseen tuli suurimpia tiloja rokottava leikkuri.
”Suurelle yleisölle näyttäytyy epäreiluna, että suuret tilat saavat valtaosan tuesta. Syntyy keskustelua, että pitäisi asettaa tuelle tilakohtainen enimmäismäärä.”
Niemi muistuttaa, että suuri osa tiloista ei ole enää päätoimisia. Yli puolella tiloista maatalous tuo vain pienen osan viljelijäperheen kokonaistuloista.
Tuilla on edelleen vahva kytkös tuotantoon, vaikka periaatteessa EU:n maatalouspolitiikassa tuet on irrotettu tuotannosta.
”Tuki on sidottu peltopinta-alaan ja tavoitteena on pitää pellot tuotantokunnossa. Kansallisesti tavoitteena on myös ylläpitää tuotantoa maan eri osissa.”
Niemi ennustaa maataloustuotannon keskittymisen jatkuvan vauhdilla myös tulevina vuosina.
”Voisin sanoa, että kymmenen vuoden päästä 15 000 suurinta tilaa tuottaa 90 prosenttia ruuasta.”
Niklas Holmberg