Runsaan 1 100 asukkaan Savonrannalla on kesäisin melkoinen määrä kulttuuritarjontaa.
”Savonranta on ihan hirmu pieni paikkakunta. Siihen nähden voisi sanoa, että se on kulttuuripitäjä”, Savonlinnan kulttuuritoimenjohtaja Outi Rantasuo sanoo.
”Savonranta on vähän kuin Itä-Suomen Soho”, laukaisee savonrantalainen mediataiteilija Sami van Ingen.
Sisäpiirinvitsissä on totta toinen puoli. ”Kesäteatteri toimii, muusikoita on kylä täynnä ja taidetta tehdään aktiivisesti”, kertoo 35 vuotta Savonrannalla asunut taidegraafikko ja -maalari Ritva-Liisa Virtanen.
Van Ingenin mukaan muutaman ammattitaiteilijan, harrastelijan ja innokkaiden talkoolaisten voimin on saatu pystyyn hienoja näyttelyitä.
Tänä kesänä taidenäyttelyistä on nautittu Piippuhallissa, Vanhalla seurakuntatalolla ja City Galleryssä. Lisäksi kirjastossa ja Vuokalan myllyssä on taide- ja valokuvanäyttelyitä.
Kulttuurisihteeri Sari Silventoinen kertoo, että Savonrannan väkimäärä liki kolminkertaistuu, kun kesäasukkaat saapuvat. Silloin myös näyttelyihin riittää väkeä.
Oma lukunsa ovat tapahtumat. Ensi viikon maanantaina Ruusintorpan kirjailijaresidenssin kesäasukkaat, kirjailija Sami Hilvo ja kääntäjä Marek Stefan´ski keskustelevat Sampolassa suomalaisen kulttuurin kääntämisestä vieraalle kielelle.
Tunnettu suomalais-ugrilaisen kansanmusiikin tutkija, Akseli Gallen-Kallelan Kirsti-tyttären nainut Armas Otto Väisänen on syntyisin Savonrannalta.
Savonrannalla on pidetty useita A. O. Väisänen -symposiumeja. Ensi vuonna tulee täyteen 10 vuotta siitä, kun Savonrannalla alettiin soittaa jouhikkoa muusikko Juho Villasen mallin mukaan.
Perinnesoittimen on rakentanut jo sata ihmistä. Ensi vuodelle suunnitellaan jonkinlaista juhlaa.
Mistä kulttuuri sitten kumpuaa?
”Savonranta on ollut jäljessä niin kauan, että se on mennyt edelle. Kaikenlaista mielenkiintoista on kypsynyt”, Virtanen sanoo.
Hänen mukaansa savonrantalaisessa luonnossa ja luonteessa täytyy olla tiettyä jääräpäisyyttä: ”Tehdään vaan.”
Kunta liittyi Savonlinnaan vuonna 2009. Kirkonkylältä Olavinlinnalle on 55 kilometrin matka.
”Vaikka olemme Savonlinnan lähiö, tämä on itsenäistä tekemistä”, Virtanen sanoo.
Van Ingenista on sääli, että muut savonlinnalaiset eivät juuri hyödynnä hienoa Piippuhallia.
”Nyt kun olemme osa Savonlinnaa, olisi hienoa olla osa yhteisöä eikä kuriositeetti, kuten tuppaa olemaan.”
PAULA TAIPALE