Ilmajoelta ponnistanut paraurheilun tulevaisuuden lupaus Iida Lounela nostaa esiin seikan, jolla on suuri vaikutus vammaisten nuorten harrastusmahdollisuuksiin
Lounela kokee, että Ilmajoella mahdollisuudet harrastamiseen ovat olleet melko hyvät.Tilaajalle
Ilmajoelta ponnistanut Iida Lounela kannustaa vanhempia viemään lapsensa urheiluharrastuksen pariin, vaikka paikkakunnalla ei olisikaan erityisryhmiä. Kuva: Jarno MelaYksi vammaisurheilussa menestyneistä suomalaisista on 19-vuotias Iida Lounela, joka on kotoisin Ilmajoelta. Näkövammainen Lounela kilpailee pikajuoksussa ja pituushypyssä. Hän on voittanut EM-mitalin.
Aiemmin Lounela on harrastanut muun muassa voimistelua ja uintia. Päätös yleisurheiluun keskittymisestä syntyi yläasteen aikana.
”Jos haluan paraurheilijana päästä esimerkiksi paralympialaisiin, esimerkiksi voimistelu ei välttämättä ole se laji, jossa pystyn tavoittelemaan ihan maailman huippua”, Lounela avaa valinnan taustoja.
Lounela kokee, että kokoonsa nähden Ilmajoella mahdollisuudet vammaisurheilun ja -liikunnan harrastamiseen ovat olleet melko hyvät.
”Varsinkin pienillä paikkakunnilla ei ole erikseen erityisryhmiä, ja se vaatii vanhemmilta uskallusta viedä lapsi sinne treeneihin.”
Aikanaan Lounelan vanhemmat puhuivat avoimesti valmentajille, ja kertoivat tyttärensä tilanteesta sekä halusta osallistua yleisurheiluryhmän toimintaan.
”En kokenut, että minua olisi kohdeltu jotenkin eri tavalla, vaan sain olla ryhmässä mukana siinä missä muutkin. Se on kantanut urheilu-uralla eteenpäin, kun olen halunnut mennä ja tehdä vammattomien kanssa. ”
Nykyisin Lounela asuu Helsingissä ja opiskelee Mäkelänrinteen urheilulukiossa. Merkittävin ero Ilmajoen ja Helsingin harrastusolosuhteiden välillä on siinä, että Helsingissä Lounelalla on henkilökohtainen valmentaja sekä treenikaverina toinen paraurheilija.
”Koen, että sain Ilmajoella todella hyvät edellytykset junnuvuosille, mutta siinä vaiheessa, kun mennään oikeasti tavoitteelliseen maailman huipulle tähtäävään urheiluun, resurssit tulevat vastaan”, Lounela pohtii.
Ratkaisuksi pienten paikkakuntien olosuhteiden parantamiseen Lounela tarjoaa vammaisurheilua koskevan tietoisuuden lisäämistä valmentajien keskuudessa.
”Usein se syy, miksi voi epäröidä paraurheilijan ottamista henkilökohtaiseen valmennukseen, voi olla se, ettei tiedä, minkälaiset mahdollisuudet ovat.”
Valmentajien tietoisuuden kasvattamisen lisäksi tärkeää on myös ilmapiiri, jossa erilaisuus ei olisi suuri ihmetyksen ja pelon aihe, vaan mietittäisiin ratkaisuja siihen, miten kaikki pääsisivät harrastamaan.
”Todella moni pääsisi yllättävänkin pienellä soveltamisella vammattomien ryhmään.”
Pienellä paikkakunnalla oman haasteensa tuo myös se, ettei paikkakunnalla ole muita paraurheilijoita. Helsingissä Lounelalla on treenikaverina toinen paraurheilija.
”Kun ympärillä on toisia paraurheilijoita, se on todella motivoivaa”, Lounela kuvailee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
