Suomessa pesivistä linnuista noin 75 prosenttia muuttaa: Matka taittuu keskimäärin 50–80 kilometriä tunnissa

Eräänä huhtikuun alun iltana kauan odotettu hetki vihdoin koittaa. Pellon takaa järveltä kuuluu eloisa kalkatus – hanhet ovat saapuneet!

Kevään ensimmäisiä muuttolintuja ovat harmaalokki, merilokki ja pulmunen. Leutoina talvina niitä ilmestyy Suomen puolelle jo helmikuussa. Maaliskuussa lajivalikoima kasvaa kohisten, kun seuraan liittyvät muiden muassa kansallislintumme joutsen, töyhtöhyyppä, kottarainen, kiuru ja telkkä. Suurten hanhiparvien vuoro on huhtikuussa.

Monet lokit ja joutsenet muuttavat vain hieman Suomea etelämmäksi Itämeren salmiin, kun taas lapintiira lätkyttelee pitkillä siivillään yli 10 000 kilometrin matkan aina Etelä-Afrikkaan asti. Myös sääksi eli kalasääski muuttaa kauas tropiikkiin.

Alkukevään muuttolintujen aikataulu riippuu säästä ja lämpötiloista. Pääjoukkojen saapumisajoissa voi olla eri vuosina jopa kuukauden ero.

Vihdin Vanjärvelle kerääntyy keväisin tuhansia tundrahanhia levähtämään ja tankkaamaan energiaa matkallaan Pohjois-Venäjän pesimäalueille. Kuva: Juho Rahkonen

Linnut tekevät lähtöpäätöksensä talvehtimismaansa säiden perusteella, mutta nehän eivät voi tietää, millaiset säät Suomessa on niiden saavuttua.

Jos matkan varrella maa on lumen peitossa, muuttolinnut saattavat pysähtyä lepäilemään tai jopa kääntyä takaisin.

Arktisilla alueilla pesivät hanhet ovat kylläkin karaistuneita eivätkä takatalvesta hätkähdä. Punarinnan tai västäräkin kaltaiselta pieneltä hyönteissyöjältä saattaa kuitenkin itkuinen viserrys, kun ne huomaavat saapuneensa lumen keskelle.

Noin 75 prosenttia Suomessa pesivistä 250 lintulajista on muuttolintuja eli ne viettävät kesänsä ja talvensa eri maissa. Muuttolintujen matka taittuu keskimäärin 50–80 kilometriä tunnissa.

Lintuharrastajien tähtihetkiä on arktisilla alueilla pesivien hanhien ja muiden vesilintujen muutto Suomen ohi pohjoiseen. Luontokuvaajana en tiedä juuri mitään niin vaikuttavaa näkyä kuin tuhansien lintujen lento taivaalla. Arktika on vilkkaimmillaan toukokuussa.

Vihdin Vanjärvelle kerääntyy keväisin tuhansia tundrahanhia levähtämään ja tankkaamaan energiaa matkallaan Pohjois-Venäjän pesimäalueille. Kaakkois-Suomi tunnetaan puolestaan valkoposkihanhien muuttoreittinä, ja nämä linnut aiheuttavat myös vahinkoja viljelyksille.

Isot linnut, kuten kurjet, hanhet ja merimetsot lentävät auramuodostelmissa. Edessä lentävän linnun taakse syntyy siivenkärjen kohdalle ilmapyörre, joka helpottaa takana tulevan etenemistä. Parvi myös tuo turvaa pedoilta. Linnut muuttavat mieluiten myötätuulessa.

Täysikuu valaisee tundrahanhien matkaa. Kuva: Juho Rahkonen

Monet pienemmät linnut muuttavat yöaikaan turvallisuussyistä.

Muuttolinnuille on kehittynyt tarkka suunnistustapa jo kauan ennen karttoja, kompasseja tai satelliittipaikannusta. Niiden aivoissa on pieniä, millimetrin miljoonasosan kokoisia kiteitä, joiden suunta kääntyy magneettikentän muutosten mukana. Näin linnut pystyvät koko ajan aistimaan, missä on pohjoinen ja missä etelä.