Oikeusministeriö on uudistamassa seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä. Positiivista uudistuksissa on muun muassa se, että kaikki seksuaalirikokset ovat tulossa virallisen syytteen alaisiksi. Tällöin syytteen nostaminen ei edellytä uhrilta aktiivista rangaistuksen vaatimusta.
Uudistamisen yhteydessä lakia olisi mahdollisuus muuttaa vielä enemmän seksuaalista itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi.
Monet järjestöt ja asiantuntijat ajavat niin kutsutun suostumuskriteerin lisäämistä raiskauslakiin. Tällöin raiskaus määriteltäisiin ilman suostumusta tapahtuvaksi sukupuoliyhteydeksi.
Raiskauksen määrittelyä ohjaisi uhrin suostumuksen puute, eikä esimerkiksi käytetty väkivalta tai sen uhka, kuten nyt.
Nykyisellään laki korostaa liikaa raiskauksessa käytettyä väkivaltaa tai sen uhkaa. Suostumuksen puutteen kirjaaminen lakiin suojelisi ihmisten oikeutta päättää omasta kehostaan paremmin myös tapauksissa, joissa fyysistä väkivaltaa ei ole käytetty.
Kun lähtökohtana on uhrin suostumus tai sen puute, joudutaan pohtimaan myös sitä, missä tilanteissa suostumus voidaan antaa ja mistä suostumuksen puute voidaan päätellä. Raiskausrikoksia voitaisiin tällöin tarkastella kokonaisvaltaisemmin tahdonvastaisina seksuaalisina tekoina sen sijaan, että keskityttäisiin vain tarkastelemaan käytettyä väkivaltaa tai sillä uhkaamista.
Lainsäädäntö heijastelee yhteiskunnan asenteita. Niin kauan kun lain lähtökohta ei ole aidosti seksuaalista itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa ei laki suojele seksuaalirikosten uhreja riittävästi.
Suostumuksen puutteen kirjaaminen raiskauksen määritelmään olisi selkeä viesti siitä, että Suomessa tahdonvastainen seksuaalinen teko on aina tuomittava.
Helka Repo