Niin kauan kun itärajan läpi luonnoneläimet pääsevät liikkumaan ilman passin tarkastusta, sudet eivät Suomesta lopu.
Suomessa esiintyvä susikanta, jota suojellaan ja tutkitaan isolla rahalla, väitetään olevan kaikkea muuta kuin se alkukantainen villisusi. (Eirik Granqvist, Åbo Underättelser 18.1.2012) Väritys ei ole läheskään kaikilla yksilöillä kuten pitäisi olla. Vielä puuttuu se luppakorva malli.
Suomalainen susi luokitellaan rakkisudeksi, joka ei taida tulla enää toimeen ilman ihmisen apua.
Vuosien mittaan susille on taattu haaskojen turvin ravintotäydennystä ja se on osasyy siihen, miksi Ylä-Savossa on niin voimakas susitiheentymä. Tästä on alkukantaisuus ja luonnollisuus kaukana.
Kyseenalaistan pari tutkimustulosta.
Jälkioppaat painottavat suden kulkevan määrätietoisesti, ilman koiramaista poukkoilua. Olen itse seurannut tuoreita jälkiä tiellä, jossa oli lunta muutama sentti. Jälkijotoksesta erosi jäljet vähän väliä tien reunaan heinikkoon ja pensaiden juurille. Aivan kuin koirat olisivat olleet asialla, irtokoiratkin kävi mielessä. Mutkan taakse ehdittyäni sudet seisoivat edessäni. Siinäpä toisiamme katsottiin, minä ja kaksi suurikokoista sutta.
Toinen väittämä: Tutkija väitti viime syksynä, että vain pentusudet tappavat koiria. Tämä väittämä on todistettu vääräksi Kiuruvedellä tapahtuneissa susien aiheuttamissa koiratapoissa. Täysikasvuiset sudet olivat asialla.
Kallista tutkimustyötä suden kohdalla tehdään ilman yleishyödyllistä päämäärää. Metsästäjät tekevät reaaliaikaisia, luotettavia havaintoja liikkuessaan luonnossa, eikä se maksa mitään. Metsästäjien havainnot ovat niitä, jotka pitäisi ottaa vakavasti lyhyellä varoitusajalla, varsinkin petoeläinten kohdalla.
Lieveilmiönä tämän talven aikana on ilmennyt lähes hysteerinen epäily tutkijaporukan taholta. Epäilyn kohteena ovat tavalliset, lainkuuliaiset ihmiset.
Kyseessä on paikallisten susien liikkeiden seuraaminen. Paikalliset asukkaat haluavat luonnollisesti tietää missä sudet liikkuvat, siinä on ihmisten ja kotieläinten turvallisuus kyseessä.
Tutkijat vahtivat susien liikkeitä yhtä mustasukkaisesti kuin pikkupoika leikkiautoaan hiekkalaatikolla. Vaikuttaa siltä, ettei ole tavallisella ihmisellä asiaa metsään edes hiihtämään.
Sudet eivät ole kenenkään omaisuutta. Ei ole rikos hiihtää suden jälkien yli. Touhu saa jo humoristisia piirteitä.
Susien puolustajat väittävät, että syrjäseudulla vihataan susia. Tällaisella kauhuskenaarioiden luomisella annetaan kuva, että kaikki nähdyt sudet tapetaan sumeilematta. Rauhallisesti täällä niihin suhtaudutaan, mutta toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Ritva Juutinen
Vieremä