Hemmilän tilan kivinavetta toimii nykyään varastona. ”Olen jättänyt kotitilallani tietoisesti maatalouden kehittämisen minimiin”, isäntä Tero Hemmilä sanoo. Kuva: Sanne KatainenLaitilaElintarvikemarkkinalaki pitää nyt elää todeksi, Tero Hemmilä sanoo
MTK:n puheenjohtaja on kehittänyt omaa tilaansa metsästysmatkailun tarjoamiseen. ”Tilojen rakennemuutos jatkuu joka tapauksessa”, hän sanoo.TilaajalleHemmilän tilalla on vaalittu perinteitä.
Vuonna 1930 rakennetun talon vieressä on vanha, nykyään varastona toimiva kivinavetta ja entinen sikala.
Tilan järjestyksessä seitsemäs isäntä, MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä ottaa vieraat vastaan entiseen viljamakasiiniin kunnostetuissa tiloissa ja varoittaa matalasta ovenkarmista mennen tullen.
Tiloja on vastikään remontoitu. Tarkoituksena on ollut alkaa tarjota metsästysmatkailupalveluita. Sitä varten myös entiseen sikalaan on rakennettu laserammuntarata.
”Olen jättänyt kotitilallani tietoisesti maatalouden kehittämisen minimiin”, Hemmilä sanoo.
Sen sijaan hän on ennen nykyistä pestiään tehnyt uraa ruokaketjun muissa osissa, esimerkiksi Yara Suomen ja silloisen HK Scanin toimitusjohtajana.
Nyt hänellä on painavaa sanottavaa ruokaketjun tulonjaosta.
Hemmilän mukaan pääomia kaivataan kipeästi tilojen kehittämiseen, mutta nyt ne kertyvät ruokaketjussa toisaalle. Kuva: Sanne Katainen”Kaupan asema on jo niin vahva, ettei se ole enää kuluttajankaan etu”, Hemmilä sanoo.
Hänen mukaansa kaupan vauraus näkyy siinä, miten kauppaketjut käyttävät rahaa päivittäistavarakaupan ulkopuolisiin hankkeisiin. Markkinaosuuksista myös kilpaillaan Suomessa kansainvälisesti poikkeuksellisen laajoilla ja hienoilla myymäläverkostolla.
”Jos kauppa on niin kannattavaa, että rahaa on sijoittaa muihinkin hankkeisiin, niin tuottajan näkökulmastahan sille olisi varaa maksaa enemmän. Kuluttajan näkökulmasta ruoka taas voisi olla halvempaa”, Hemmilä ynnää.
”Pääomia kaivataan kipeästi ruokaketjun alkupään investointeihin, mutta nyt ne suuntautuvat ketjun toiseen päähän ja ruokaketjun ulkopuoliseen liiketoimintaan”, Hemmilä selittää.
Hänen mukaansa kaupan liian vahva asema johtaa myös ylimielisyyteen.
Esimerkkinä hän käyttää sitä, että kauppojen hyllyt on täytetty ruotsalaisella varhaisperunalla juuri, kun kotimainen sesonki on alkamassa.
”Samaan aikaan kauppa puhuu suureen ääneen vastuullisuudestaan. Tällainen on kaukana vastuullisuudesta ja tällaisen on loputtava.”
Hemmilän tilalla rakennuksia on remontoitu metsästysmatkailua ajatellen. Vanhaan viljamakasiiniin on rakennettu illallistilat. Kuva: Sanne KatainenTilanteen oikomisessa avainasemassa on Hemmilän mukaan kilpailulain tulkitseminen.
Kauppa on toiminut lain mukaan eli yhteiskunnan mahdollistamissa raameissa. Se on hyödyntänyt maksimaalisesti ne mahdollisuudet, jotka on annettu.
Kun kyse on kuitenkin ruoan kaltaisesta hyödykkeestä, on Hemmilän mielestä yhteiskunnan vastuu pohtia, miten sen tuotanto turvataan kotimaisissa käsissä.
Esimerkiksi olisi syytä selvittää, pitäisikö elintarviketeollisuudessa sallia nykyistä isompia fuusioita tai alkutuotannossa nykyistä laajempaa yhteistoimintaa hintaneuvotteluissa.
”Toinen vaihtoehto on ketjun toisen pään pilkkominen ja keskittyneeseen ostoyhteistyöhön puuttuminen”, hän sanoo.
”Meillähän on Suomessa itsenäisiä osuuskauppoja ja itsenäisiä kauppiaita, mutta heidän vaan annetaan neuvotella hinnoista yhdessä.”
Entiseen sikalaan on sovitettu laserammuntarata, jossa metsästystä voi harjoitella huonolla säällä. Kuva: Sanne Katainen
Hemmilän mukaan ”maaseudun vaihtotasetta” voidaan parantaa tarjoamalla kaupunkilaisille elämyksiä, joista he ovat valmiita maksamaan. Kuva: Sanne KatainenKauppaketjuista suurin, S-ryhmä, hallitsi viime vuonna 49 prosenttia Suomen päivittäistavarakaupasta. Keskon osuus oli 33,5 prosenttia.
Niitä kiusaavat lähinnä vajaan kymmenen prosentin osuudella Lidl ja kasvusta uhoava mutta alkukiihdytyksessä sutiva Tokmanni Eurospar-yhteistöineen.
Molempien elintarvikekauppa perustuu pitkälti omiin merkkeihin ja tuontiin.
Kelle siis kilpailutilanteessa pitäisi toivoa menestystä?
”Erityisesti alkutuottajille. Heille markkinoilta saatavan rahan vahvistuminen on aivan keskeistä, tilojen oman toiminnan tehostamisen rinnalla”, Hemmilä sanoo.
Tuonnin lisääntyminen kaupan kilpailun monipuolistuessa ei hänen mielestään olisi hyvästä.
”Mutta jos tuottajahintojen vahvistumisen riski on tuontipaineen kasvu, niin se riski pitää kyllä ottaa. Tuonnin lisääminen ei olisi vastuullista ruokaturvan kannalta ja suomalaiseen kuluttajaan pitää luottaa.”
Hemmilä muistuttaa, että kannattavuudelle olennaista olisi myös ruoan vientiponnisteluissa onnistuminen. Toistaiseksi ruokaviennin mittakaava on kuitenkin jäänyt muutamia yrityksiä lukuun ottamatta matalaksi.
Hemmilän tilan vanhoja maatalousrakennuksia on remontoitu uutta käyttötarkoitusta varten. Kuva: Sanne KatainenJos kannattavuutta ei alkutuotannossa saada kuntoon, keskittyminen jatkuu rajuna.
”Polarisaatio menestyvien ja huonosti pärjäävien tilojen välillä on tällä hetkellä valtava”, Hemmilä sanoo.
Hyvin pärjäävät tilat kasvavat hurjaa vauhtia, kun huonommin pärjäävät ovat valmiita myymään peltoalansa niille.
”Vaarana on, että tilat kasvavat niin suuriksi, etteivät suomalaiset pääomat enää riitä niihin”, Hemmilä varoittaa.
Esimerkiksi hollantilaisilla tuottajilla, jotka ovat joutuneet luopumaan tuotannosta kotimaassaan kiristyneiden ympäristösäännösten takia, on riittäviä pääomia ja tiettävästi myös kiinnostusta suomalaisiin maatiloihin.
Yksittäistapauksina se ei ole ongelma, mutta trendinä se olisi huolestuttava.
”Minun arvopohjani sanoo, että että vaikka maatalous kehittyy yhä enemmän yrittäjyydeksi, niin sen kuitenkin pitää perustua perheyrittäjyyteen. Yhden suomalaisen perheen yrittäjyyteen tai usean perheen yhteisyrittäjyyteen”, Hemmilä sanoo.
Vastaisuudessakin on kuitenkin myös tiloja, joilla painopiste siirtyy pois ruoantuotannosta.
”Tilojen rakennemuutos jatkuu joka tapauksessa”, hän sanoo.
Mäyräkoira Koukku on erikoistunut valkohäntäpeuran ajamiseen. Kuva: Sanne KatainenHemmilä on luotsannut talonpoikien ja metsänomistajien keskusjärjestöä nyt puoli vuotta. Hänen mukaansa järjestössä keskitytään varsinaisen vaikutus- ja edunvalvontatyön lisäksi nyt siihen, että järjestö näkyy yhteiskunnassa aiempaa enemmän.
”Esimerkiksi elintarvikemarkkinalaki pitää nyt alkaa elää todeksi”, Hemmilä sanoo.
”Se, että tällainen laki on, ei vielä itsessään auta mitään. Esimerkiksi pykälät siitä, että sopimusten hintamuutoksista on neuvoteltava kustannussokkitilanteissa, on otettava käyttöön”, hän vaatii.
Ja kun neuvottelut avataan, pitää olla dataa ja numeroita osoittamassa, mikä kaikki on sopimusten solmimisen jälkeen muuttunut.
Hemmilän tilaan kuuluu satojen hehtaarien yhtenäinen metsäala. Kallion päällä kasvava vanha kilpikaarnamännikkö on vapaaehtoisen suojelun piirissä. Kuva: Sanne Katainen
Hemmilän tilan metsästä riittää hakkuukohteita lähes vuosittain. Nämä lahon ja kirjanpainajien kurittamat kuuset ovat matkalla energiapuuksi. Kuva: Sanne KatainenMyös lakia valvovan viranomaisen, eli elintarvikemarkkinavaltuutetun resurssit on turvattava.
Ja tuottajien neuvotteluasemaa, sitä pitäisi saada parannettua.
Yksinkertaisin keino siihen ovat tuottajaorganisaatiot, Hemmilä sanoo.
”Nimenomaan riittävän isot ja vahvat tuottajaorganisaatiot”, hän tarkentaa.
”Se ei vielä riitä, että tällainen organisaatio on, vaan sillä pitää olla todellista neuvotteluvoimaa.”
MTK panostaa nyt Hemmilän mukaan aiempaa enemmän siihen, että niitä perustavat saavat apua keskusliiton osaamisesta.
”Joka paikassa ei tarvitse olla erityisosaajaa, mutta valtakunnan tasolla on hyvä olla karhukopla, joka neuvoo miten toimitaan”, Hemmilä sanoo.
”Ja myös ymmärrystä sanoa, että älkää perustako joka paikkaan omaa organisaatiota, vaan tehkää yhteistyötä lähistöllä jo toimivan kanssa.”
Hemmilän tilan päärakennus on vuodelta 1930. Peltoalaa tilalla on nykyistä tilakohtaista keskiarvoa vähemmän, isäntä sanoo. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
