Suomessa on viime vuodet puhuttu paljon energiasta. Hinnan lisäksi keskustelussa korostuvat energiantuotannon kestävyys ja tarve nykyistä suurempaan energiaomavaraisuuteen.
Siirtyminen fossiilisista energialähteistä uusiutuviin on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tässä tavoitteessa Suomi on osana EU:ta tehnyt kovia sitoumuksia.
Tuontienergiassa Suomi – kuten muukin läntinen Eurooppa – on riippuvainen kauppa- ja ulkopolitiikassaan oikuttelevasta Venäjästä. Velkaantuvasta ja talousongelmaisesta Suomesta virtaa huonon energiataseen vuoksi ulos miljardeja euroja vuodessa.
Suomen energiapäätökset ovat tulleet entistä alisteisemmiksi ympäristöpolitiikalle. Näin kuuluu ollakin. Kiistaa on kuitenkin siitä, ovatko kaikki ympäristövaatimukset perusteltuja tai edes realistisia.
Suurta energiapalettia tulevaisuuden tarpeisiin on rakennettu ydinvoiman, bioenergian sekä tuuli- ja aurinkovoiman varaan. Myös näistä on riittänyt poliittista ristivetoa.
Nykyhallitus onnistui alkukautensa päätöksillä lisäämään tuontikivihiilen käyttöä kotimaisen turpeen kustannuksella. Puuenergia on odottanut metsissä ratkaisua tukijärjestelmän ehdoista. Kallista tuulivoimaa syntyy valitusten takia hitaasti.
Lähes kaikkia kiviä energiapolitiikassa on käännelty, mutta yksi on ollut pyhä. Vesivoiman lisärakentamisesta ei ole saanut hallituspuolueissa puhua ääneen. Koskiensuojelulain koskemattomuus oli vihreille hallitusneuvotteluissa kynnyskysymys.
Vihreiden lähdön myötä vesivoiman rakentaminen on kuitenkin palannut energiakeskusteluun. Pohjois-Suomessa se nähdään tärkeänä aluetaloudelle.
Suurten metsäyhtiöiden pääosin omistamalla Pohjolan Voimalla (PVO) on sekä haluja että valmiit suunnitelmat Kollajan allashankkeelle. Myös Kemijoki Oy:n piirustukset useasti haudatusta Vuotoksen altaasta ovat tallessa.
Vesivoiman osuus energian kokonaistuotannosta ei ole suuri, eikä lisärakentaminenkaan siitä vielä suurta tekisi. Vesivoima on kuitenkin parasta säätövoimaa, jonka tarpeen lasketaan lisääntyvän yhdessä tuuli- ja aurinkoenergian kanssa.
PVO on valmistellut Kollaja-hankettaan pitkään. Yhtiön tavoite on kerätä talteen se vesi, joka nyt menetetään energiantuotannosta kevättulvien ohijuoksutuksissa.
PVO:n mukaan Kollajan altaan avulla Iijoen virtaumat pysyisivät tasaisina, eikä hanke uhkaisi alueen luonto- tai suojeluarvoja. Pohjois-Pohjanmaan elykeskuksen lausunto on puoltava.
Altaan mahdollinen rakentaminen on vielä monen mutkan takana. Pudasjärven kaupunginhallitus päätti tällä viikolla äänestyksen jälkeen, ettei se puolla Kollajan altaan rakentamista. Valtuuston on määrä päättää asiasta ensi viikolla.
PVO:n suunnitelmissa Kollajan rakentaminen vaikuttaa miltei luonnonsuojeluhankkeelta. Paikallisia poromiehiä tai Iijoen varren mökkiläisiä tällä ei vakuuteta. Myös suojeluaktiivit virittäytyvät vastarintaan.
Kollaja-hanke vaatisi eduskunnalta koskiensuojelulain avaamista. PVO:ssa sitä kutsutaan lain ”päivittämiseksi”.
Yhtiön mielestä lain tulisi sallia voimalaluvan myöntäminen, mikäli rakentaminen ei muuta koskiluonnon ominaispiirteitä, ei estä kalojen ja eliöiden vaellusta, suojeltujen koskien luetteloa ei tarvitse muuttaa tai jos voimala rakennetaan olemassa olevaan patoon. Järkeviä perusteita, mutta eivät kiistattomia.
Vesivoima voi nousta vaalikampanjoissa vielä kuumaksi aiheeksi. Erityisesti se lämmittää Pohjois-Suomen asukkaita sekä etelän suurten kaupunkien suojeluaktiiveja.
Vesivoima järkevästi rakennettuna tuottaa päästötöntä sähköä ilman valtion tukia hamaan tulevaisuuteen. Ennen uutta vesivoimaa Suomessa nähtäneen koskisotien paluu ja vuosikausien oikeudenkäynnit luvituspäätöksistä.
Kollaja-hanke vaatisi
koskiensuojelulain avaamista.