Elokuussa 2012 ensiesityksessään ollut indie-elokuva Käräjävuorentie on poikkeus suomalaisessa filmimaailmassa. Tuotanto ei ole saanut elokuvasäätiön tukea. Koko projekti on rullannut läpi talkootyönä, vieläpä pitkälti harrastelijoiden voimin.
Ajatus elokuvasta syntyi eteläpohjalaisten ystävysten, opettajaksi opiskelleiden Essi Mitrosen ja Anna Peräahon ideoinnin pohjalta.
”Ajatus lähti liikkeelle lenkkipolulta ja jalostui siitä hiljalleen eteenpäin. Halusimme kertoa tarinan yhteisöllisyydestä ja sen voimasta”, Mitronen taustoittaa.
Käräjävuorentien vastaavan tuottajan Miika J. Norvannon mukaan elokuvan viesti on kaksitahoinen.
”Ensinnäkin elokuva sanoo, että saamme tarvita ihmisiä ympärillemme ja tueksemme. Toisaalta projekti itsessään on toteutettu samalla tavoin.”
Käräjävuorentien takana on satoja vapaaehtoisia talkoolaisia ja kymmeniätuhansia työtunteja.
”Jopa itse valmista elokuvaa tärkeämpi asia on, että kaksi kokematonta tyyppiä kokoaa ympärilleen 200 hengen porukan, joka tekee valmista jälkeä”, Norvanto pohtii.
Mitrosen mielestä yksilökeskeisyys korostuu nykymaailmassa liiaksi.
”Suomessa liian moni elää ja kuolee yksin. Näin ei todellakaan tarvitsisi olla. Elokuvassakin päähenkilö Samu on aluksi yksin. Yhteisöllisyyden kautta hän löytää Pohjanmaalta suunnan elämäänsä.”
Hyvin pienellä budjetilla tehty elokuva ei edes pyri kilpailemaan samassa sarjassa kotimaisten elokuvateattereiden kassamagneettien kanssa.
”Koko urakka lähti liikkeelle täysin erilaisista tarkoitusperistä. Ei tätä pidäkään verrata muihin elokuviin. Tässä halutaan välittää eteenpäin tiettyjä ajatuksia ja tunnelmia”, Norvanto toteaa.
”Elokuva kannattaa käydä katsomassa sillä mielellä, että mitä kengännauhabudjetilla saa aikaan”, Mitronen naurahtaa.
Tekijät korostavatkin, että Suomessa pelätään liiaksi epäonnistumista.
”On pelottavaa astua esiin ja kokeilla jotain uutta. Moni asia jääkin tekemättä siksi, että tavoitellaan täydellisyyttä.”
JUKKA KOIVULA