Elokuun alku on oivallista aikaa tehdä lepakkohavaintoja, sillä lisääntymisyhdyskunnat tyhjenevät ja nuoret lepakot liittyvät vanhempien seuraan öisille saalistusretkille.
Loppukesä tarjoaa hyvin valoa myöhäiseenkin tarkkailuun, ja illan hämärtyessä kannattaa katse suunnata kohti vesistöjä. Lepakoihin kuuluva vesisiippa saalistaa mielellään järvien ja jokien tuntumassa, mutta sen voi nähdä myös metsässä.
Nyt liikkeellä olevat nuoret lepakot saattavat kokemattomuuttaan eksyä rakennusten sisään tai pudota maahan, kun laskeutuminen epäonnistuu.
Lepakko ei pääse maasta lentoon, vaan se joutuu hyppimään kohti seinää tai puuta, josta se pääsee kiipeämään ylös ja pudottautumaan lentoon. Saalistaessaan vesisiippa saattaa pudota myös veteen, mutta veden varaan joutuessaan se on taitava uimari.
Vesisiipan ravinto koostuu pienistä hyönteisistä. Yhden yön aikana se saattaa ahmia tuhansittain surviaissääskiä ja hyttysiä.
Lepakko on sopeutunut täydellisesti yöelämään. Se havainnoi ympäristöään kaikuluotaamalla. Saman menetelmän avulla se myös paikallistaa saaliinsa. Kaikuluotausäänet ovat niin korkeita, ettei ihminen niitä kuule.
Syksyn aikana vesisiippa kerää vararavintoa talveksi, jonka se viettää horroksessa.
Elokuun illat ovat lämpimiä. Hetki auringonlaskun jälkeen riittää vielä valoa ihmissilmillekin katsella, miten yön siivekkäät taituroivat pitkin veden pintaa. Vesisiippa pörrää matalalla, tekee vauhdikkaita kaarroksia ja nappaa saaliinsa.
SARI KANTINKOSKI
Kirjoittaja opiskelee luonto-
kartoittajaksi. Hän kertoo ajan-
kohtaisista luontoasioista tällä
palstalla noin kahden viikon välein.