Vaaliteemat ovat samat vuodesta toiseen. Aina keskustellaan lähinnä rahanjaosta, palveluista ja jostain yksittäisestä kysymyksestä, kuten Kreikasta. Suuret periaatteelliset aiheet, kuten tulevien sukupolvien elämänedellytykset, jäävät taka-alalle.
Erityisen pahasti jalkoihin ovat jääneet ympäristökysymykset. Ne ovat kuitenkin ratkaisevia asioita tulevaisuuden kannalta.
Voitaisiin keskustella esimerkiksi siitä, pitääkö elinkeinopolitiikan pyrkiä ekologiseen kestävyyteen ja paikallisten asukkaiden elinympäristön säilyttämiseen terveellisenä vai halutaanko tänne erityisesti raskasta teollista toimintaa, vaikka tämä on tuhoisaa luonnolle ja paikallisille asukkaille.
Erityisesti keskustalaisten, perussuomalaisten ja kokoomuslaisten poliitikkojen puheissa on huolestuttavasti tuotu esiin pyrkimyksiä edistää tällaisia tuhoisia hankkeita, kuten kaivoksia ja turpeennostoa.
Koskiensuojelulakiin haluttaisiin kajota ja valjastaa viimeiset merkittävät vapaat kosket sähköntuotantoon. Myös ympäristönormeja haluttaisiin heikentää, jotta yhtiöt voisivat toimia vapaammin luonnon- ja ympäristönsuojelusta välittämättä.
Kaipaisin keskustelua nimenomaan näistä suurista linjoista.
Onko maaseutu tulevaisuudessa vain pelkkä taloudellisten resurssien varasto, vai onko luonnolla, puhtailla pinta- ja pohjavesillä, ekosysteemipalveluilla, ekologisella maanviljelyllä, matkailulla ja muilla ympäristöystävällisemmillä elinkeinoilla suurempi merkitys Suomelle ja sen työpaikoille?
Suomalainen luonto inspiroi aikoinaan suurmiehiämme, joiden ansiosta olemme nyt itsenäisiä. Olisiko Suomi enää sama Suomi, jos kosket olisi valjastettu sähköntuotantoon, järviä samennettu ja soita tuhottu turvetuotannolla, koskemattomia metsiä muutettu puupelloiksi tai vaarojen ja tuntureiden ohella avolouhoksiksi?
Olisiko isänmaallista antaa yhtiöiden tuhota Suomen luonto ja maisemat ja myrkyttää maaperä ja vesistöt? Vai esittelisimmekö turisteille säilyneitä luontoaarteitamme ylpeinä?
Toni Amnell
meteorologi
Helsinki