Päivi Räsäsen tuomiossa on yksi heikkous

Korkein oikeus (KKO) piirsi torstaisella ratkaisullaan sananvapauden rajoja julkisessa keskustelussa. Yksiselitteinen ratkaisu ei kuitenkaan ole.

KKO tuomitsi kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) sakkorangaistukseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Oikeus puntaroi kahta homoseksuaalisuutta koskevaa Räsäsen kirjoitusta. Toista KKO piti laittomana, toista ei.

KKO katsoi hyväksyttävän puhetavan ylittyneen pamflettikirjoituksessa, jossa Räsänen käsitteli homoutta muun muassa psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä. Myös kirjoituksen julkaissut Suomen Luther-säätiön asiamies Juhana Pohjola tuomittiin sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Luther-säätiön KKO määräsi yhteisösakkoihin.

Alun perin vuonna 2004 julkaistu teksti johti esitutkintaan vasta 2019. Räsäsen julkaisi kirjoituksen tuolloin uudestaan sosiaalisessa mediassa. KKO määräsi Räsäsen ja Pohjolan poistamaan lainvastaisina pitämänsä kohdat verkkojulkaisuista. Oikeuden mukaan niissä ei ollut kyse uskon tunnustamisesta, vaan merkittävässä poliittisessa asemassa olevan henkilön yhteiskunnallisista mielipiteistä.

Mielenkiintoiseksi torstaisen ratkaisun tekee se, että KKO vastaavasti kumosi toisen Räsästä vastaan nostetun syytteen, joka käsitteli sosiaalisessa mediassa 2019 julkaistua viestiä. Siinä Räsänen kommentoi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ilmoitusta Pride-tapahtuman tukemisesta.

Räsänen perusteli mielipidettään samaa sukupuolta olevien välisistä seksuaalisista suhteista Raamatun tulkinnoilla häpeästä ja synnistä. KKO:n mukaan Räsäsen menettelyä ei voitu pitää rikoksen tunnusmerkistön täyttämänä solvauksena.

Siinä missä käräjäoikeus ja hovioikeus olivat hylänneet molemmat syytteet, KKO päätyi ratkaisuun, jossa toinen syyte kaatui mutta toinen ei. Sen lisäksi se joutui äänestämään, toisin kuin alemmat oikeusasteet. KKO:n ratkaisu syntyi äänin 3-2.

Perustuslaki määrittelee sananvapauden oikeudeksi ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Se ei merkitse sitä, ettei sanomisistaan voisi joutua vastuuseen jälkikäteen.

Ei ole syytä epäillä, etteikö KKO olisi tavoitellut perusteelliseen harkintaan perustuvaa yksimielistä ratkaisua. Sellainen jäi kuitenkin syntymättä. KKO:n roolina on toimia ennakkoratkaisuja tuottavana tuomioistuimena. Oikeusneuvosten näkemysten jakautuminen näin merkittävässä ja julkista kiinnostusta herättävässä tapauksessa jättää tulkinnanvaraa. Juuri siltä Suomen korkeimman oikeusasteen ratkaisuissa pitäisi välttyä.

Kirjoittaja on MT:n vastaava päätoimittaja