LUKENUT MIES
Historia ei opeta mitään, jos siitä ei halua
oppia.
Historioitsijoilla on tapana liioitella tapahtumien merkitystä. 1600-luvun lopun nälkävuosia on mahdoton liioitella. Ne ovat ylivoimaisesti suurin katastrofi Suomen historiassa.
Kolmen vuoden aikana toistasataa tuhatta ihmistä eli kolmasosa kansasta kuoli nälkään ja tauteihin. Se on enemmän kuin suomalaisia kaatui toisessa maailmansodassa, vaikka asukkaita oli maassa jo kymmenen kertaa niin paljon.
Miten tuollainen oli mahdollista? Aikalaisille tarjottiin selitykseksi Jumalan rangaistusta. Myöhemmän kaunistellun selityksen mukaan maa oli niin köyhä, ettei kahta peräkkäistä täydellistä katovuotta kestetty. Todellisuudessa emämaan keskitetty hallinto oli rikollisen avuton.
Suurin syy köyhyyteen oli Tukholman keskushallinnon ja itsevaltaisen kuninkaan keräämä ylikorkea verotus. Ruotsin valtakunta oli sotimalla valloitettu niin suureksi, että sen ylläpitoon piti imeä jokainen irtoava viljakappa. Kuninkaan keskushallinnon lisäksi talonpoikien oli ylläpidettävä vielä ruotuarmeija.
Tohtori Mirkka Lappalainen ei suotta vertaa Ruotsin silloista Kaarle-kuningasta Staliniin, joka tappoi ihmisiä nälkään Ukrainassa rakentaessaan puna-armeijaa.
Jo akateemikko Eino Jutikkala arvosteli tuon ajan merkantilistista valtiota, jossa jokaisen oli toimittava ja kuoltava paikalla, mihin Jumala ja kruunu oli hänet asettanut. Maatalouden kehittämiseen valtio ei kiinnittänyt mitään huomiota, vaikka oli sen tuotoista täysin riippuvainen.
Historia ei opeta mitään, jos siitä ei halua oppia. Nälkäkuolemat olivat täällä taas 1860-luvun katovuosina. Valtion kassa oli tyhjä. Rahat olivat menneet Helsingin keskustan monumentaalisiin palatseihin.
Valtiovarainministeri J. V. Snellman lähetti parhaan miehensä kerjuulle Euroopan pankkeihin leivänostoon, mutta pankkiirit vain nauroivat.
Vihdoin joku nuorempi Rothschild armahti ja lainasi tyhjätaskulle siemenrahat.
Snellman menetti nälkävuosien vuoksi osittain maineensa, mutta hänen ansiostaan sentään päästiin kylvöille. Vuosi 1697 oli hyvä, mutta Tukholman byrokratia sai siemenlaivat Suomeen paljon kylvöajan jälkeen. Monilla pelloilla ei ollut kylväjääkään.
PEKKA ALAROTU
Mirkka Lappalainen:
Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697.
262 sivua. Siltala.