Tietokirjailija Risto Uimosta on arvosteltu siitä, että hän ei ole löytänyt keskustajohtaja Juha Sipilästä vikoja. Toimittajan pitää muka aina keskittyä ihmisten virheisiin tai edes keksiä heidän päänmenokseen perättömiä skandaaleja. Muutama tällainen toimittaja Sipilänkin perässä koko ajan on.
Reaalimaailmassa lasketaan vain aikaansaannokset. Sipilän lyhyellä poliittisella uralla niitä ei tietenkään voi paljon olla. Uimonen kuvaa ne tunnontarkasti. Ohuimmaksi jää kuvaus Sipilän ensimmäisestä saavutuksesta. Ällistyttävänä nopeasti tämä palautti niin sanotun keskustan kentän uskon. Siitä vankkurit lähtivät.
Toiseksi Sipilä onnistui vasemmistoliiton ministerin Paavo Arhinmäen kautta korjaamaan hallituksen yhteisöverouudistuksen kohtuuttomuuksia.
Vielä suurempi saavutus oli hallituksen kasvojen pelastaminen sote-uudistuksen ajauduttua umpikujaan.
Vaikka myös Sipilän johdolla kehitelty sote-malli osoittautui toimimattomaksi, saavutukset ovat oppositiopoliitikolle harvinaiset. Ehkä vastaavaa löytyi Päiviö Hetemäen (kok.) eduskuntakaudella. Mennään kokonaisuuden etu edellä. Kekkosen aikana sitä kutsuttiin pragmatismiksi.
Uimosen perusratkaisu, keskittyminen Juha Sipilän elämän ja työuran onnistumisiin on erittäin perusteltu.
Pohjois-Pohjanmaan valtalehden Kalevan entisenä päätoimittajana hän pystyy kuvaamaan Sipilän roolin Oulun teknologiaihmeessä. Sipilän itse ansaitussa rikkaudessa ei pitäisi tämän jälkeen olla mitään salaista.
Uskonnolla Sipilää lyödään perusteetta, vaikka Uimonen marssittaa Oulun piispan selostamaan asiat ytimiä myöten. Politiikan arvioinneissa ei usein ole kyse tiedosta vaan laiskan ajattelun tuomista harhoista.
Pekka Alarotu
Risto Uimonen: Juha Sipilä.
Keskustajohtajan henkilökuva.
431 sivua. Minerva.