Ympäristönsuojelua koskevat uutiset keräsivät
jälleen kerran eniten kommentteja MT:n fb-seinällä kuluneen viikon aikana.
Uutinen EU:n ilmastotavoitteesta, joka voi viedä puolet unionin lihanaudoista, kirvoitti tiukan keskustelun naudanlihantuotannosta, soijanviljelystä ja kasvihuonekaasupäästöistä.
Tieto, että taajamat rehevöittävät vesistöjä luultua enemmän, otettiin ilolla vastaan. Monen mielestä asia on maalaisjärjellä pääteltävissä.
Nautakeskustelussa pohdittiin, kuinka paljon soijanviljely sademetsiltä raivatuilla mailla aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä ja kenen suihin tuontisoija lopulta päätyy.
Osa oli sitä mieltä, että vegetaristit ovat syyllisiä syömällä soijaa. Toiset muistuttivat suurimman osan tuontisoijasta päätyvän tuotantoeläimille.
Anu Perälä kirjoitti: ”Vegetaristit saisi syödä melkoisesti soijaa nautoihin verrattuna, jos sademetsät sillä tuhoutuisi.”
Muun muassa Joni Huuhtasen mielestä on huomattavasti järkevämpää käyttää soija suoraan ihmislajin ravinnoksi kuin kierrättää se tuotantoeläimen kautta lihaksi.
”Suomalainen lihantuotanto nojaa sademetsäraivattuun soijaan eli mistään kotimaisesta lihantuotannosta ei voida puhua.”
Markku Riihimäen mielestä voitaisiin kokeilla ensin karjantuotannon tehokasta metaanin talteenottoa ja hyötykäyttö biokaasulaitoksilla
Taajamien osuus vesistöjen rehevöittäjän oli muun muassa Timo Kestin mukaan yllättävän tervejärkinen uutinen.
”Perinteisesti vastaus on aina, että suomalainen maaseutu rehevöittää koko Itämeren, vaikka Venäjältä ja Puolasta lasketaan tehtaista ja kaupungeista jätevesiä puhdistamattomina suoraan mereen.”
Katja Rahkola jatkoi: ”Näkeehän tuon tyhmempikin ilmakuvista. Helsingin koko saaristo lilluu vihreänä liemenä.”
Johanna Laurilan mielestä pääkaupunkiseudulle pitäisi laskea ravinnetase, kuten maalaistenkin pitää laskea pelloilleen.
”Itämerta ei pelasteta käyttämällä vähäistä lannoitusta, vaan miettimällä pääkaupunkiseudun jätevesipolitiikka uusiksi.”
Simo Mäntykosken mukaan ajatus siitä, että kaikki Suomen ravinnekuormitus on peräisin maataloudesta, on valtapoliittinen päätös ja opinkappale, josta ei ympäristöpiireissä luovuta.
Hanna-Kaisa Heilimo muistutti vihreisiin mahtuvan monenlaista sakkia eivätkä kaikkiole Kehä III:n sisäpuolella asuvia tosielämästä erkaantuneita.
”Ikivanhoista mantroista voitaisiin luopua ja ymmärtää elämän moninaisuus, jopa politiikassa.”
MAIJA ALA-SIURUA