Aarre: Rengastajan työpäivä alkaa ennen auringonnousua – yksi lintu rengastetaan, punnitaan ja tutkitaan parissa minuutissa

Aamu sarastaa. Ohto Oksanen kahlaa kahluuhousuissa reiteen ulottuvien kirjavapillikkeiden seassa ja käy irrottamassa lintuverkosta kaksi pensastaskua, kolme ruokokerttusta ja pajusirkun, joka alkaa heilua pussissa, johon Oksanen sen sujauttaa.

Pitkospuut taipuvat askelten alla liejuun. Oksanen palaa niillä tasapainotellen lintupussit kädessä ja jättää ne roikkumaan puiseen telineeseen ennen kuin käy tarkistamassa perimmäiset verkot.

”Lintujen turhaa liikuttelua on vältettävä”, Oksanen sanoo kuljettaessaan kolmeen verkkoon lentäneet linnut toimistoonsa, patinoituneen pihakalusteryhmän ääreen pellon reunalle.

Jokaisesta linnusta selvitetään laji, sukupuoli, ikä, pituus, paino, rasva ja lihaskunto. Oksanen ottaa pussista ruokokerttusen käteensä.

”Plus yksi kalenterivuotinen. Lihas 3. Rasva 0. Hautumalaikku 4. Paino 10,4 grammaa”, Oksanen luettelee tutkiessaan ruokokerttusta.

Avustajana toimiva Arto Puikkonen kirjaa tiedot taulukkoon. Yhden linnun kanssa menee noin minuutti, ilman assistenttia menisi kaksi.

Käynnissä on sisämaan seurantapyynti. Se on tarkoin vakioitu rengastusmuoto, jossa selvitetään lintukannan vuosittaista vaihtelua, poikastuottoa ja paikkauskollisten lintujen kuolevuutta.

Pyynti tapahtuu virittämällä sama määrä rengastusverkkoja samoille kohdille vuodesta toiseen. Pyyntipaikan saa päättää itse, mutta ympäristön pitäisi pysyä mahdollisimman samanlaisena. Siksi sopiva paikka on usein ruovikko tai pensaikko.

Sisämaan seurantapyyntiin kuuluu vuosittain kaksitoista 10–11 päivän jaksoa. Jokaisen jakson aikana on yksi rengastuspäivä.

Miksi rengastusverkot viritetään jo aamuyöstä? Montako lintua yhden työpäivän aikana tutkitaan? Lue koko juttu Aarteen sivuilta.