Sukututkimus siirtyi nettiin
Sukututkimuksen harrastaja voi nykyisin tehdä tutkimusta vaikka omalta kotisohvalta, sillä lähdeaineistosta suuri osa on digitoitu Suomessa verkkoon. Sen ansiosta suku- ja henkilötutkimus onnistuu hyvin pitkälle omalla kotikoneella.
Sukututkimusta voi nykyään tehdä kotoa käsin. Keskeisiä aineistoja sukututkijoille ovat muun muassa Sukututkimusseuran tietokanta Hiski, Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen digikuvatut kirkonkirjat ja luovutetun Karjalan tietokanta. Kuva: Jaana KankaanpääVerkkoaineisto on tuonut sukututkimuksen pariin uusia harrastajia, kerrotaan Suomen Sukututkimusseurasta.
Myös geneettinen sukututkimus lisääntyy vauhdilla Suomessa. Arviolta vajaat 10 000 suomalaista on jo teettänyt itsestään dna-testin, jonka avulla voi etsiä sukulaisia.
Keskeisiä aineistoja sukututkijoille ovat muun muassa Sukututkimusseuran tietokanta Hiski, Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen digikuvatut kirkonkirjat ja luovutetun Karjalan tietokanta.
"Perussukututkimusta eli kirkonkirjatutkimusta voi tehdä taaksepäin jopa 1600-luvun loppuun verkossa. Tilojen isäntiä pystyy tutkimaan 1500-luvun alkuvuosikymmenille digitoitujen voudintilien ansiosta", valottaa sukututkimuksen opettaja Anja Nieminen-Porkka.
Verkkopalveluissa on yleensä vain sata vuotta vanhempaa aineistoa. Eräs poikkeus on Karjalan tietokanta, jossa on kuolleista tietoja vuoteen 1950.
Henkilöhistorian lähteille
Kirkonkirjojen lisäksi verkosta löytyy paljon kiinnostavia hakemistoja ja antologioita. Niistä voi tehdä hakuja vaikkapa yksittäisistä ihmisistä, joista haluaa lisätietoja.
"Kansallisarkistossa löytyy esimerkiksi kiinnostava tietokanta toisen maailmansodan kaatuneista", kertoo Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma.
Tietokanta listaa lähes satatuhatta henkilöä.
Hyviä aineistoja henkilöhistoriasta kiinnostuneille ovat myös Ylioppilasmatrikkeli 1640–1899 ja Kansalliskirjaston digitoimat sanoma- ja aikakauslehdet vuoteen 1910 asti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat