Aarre: Monet vanhoista rajamerkeistä ovat yhä käytössä – vuosisatojen mittaan rajalinjat ovat aiheuttaneet lukuisia riitoja

Laajalla lounaissuomalaisella kallioalueella kohoaa komea siirtolohkare. Lohkareeseen nojaava kyltti kertoo sen olevan Hiidenkivi, joka on toiminut muinoin paimenten tähystyspaikkana.

Maskun ja Ruskon välinen raja sivuaa lohkaretta vain muutamien metrien päästä. Kivi sopisikin rajamerkiksi, jollaisina on käytetty ikiaikaisia, helposti havaittavia maamerkkejä. Kivien lisäksi rajan vetäjät hyödynsivät järviä, jokia, lähteitä, saaria, kukkuloita ja soiden saarekkeita. Rajamerkiksi voitiin myös kasata kiviröykkiö tai pystyttää maastosta erottuva kivipaasi.

Hiidenkiveä ei rajakivenä tunneta, mutta sen tuntumasta löytyy nuorempaa rajamerkkityyppiä edustava kiviladelma. Laaskallion pyykki kohoaa männikön takana juhlavana, lähes linnamaisena rakenteena. Se on yllättävän massiivinen ja tuo mieleen pikemminkin hautamonumentin kuin rajamerkin.

Tonttien, kylien ja pitäjien rajojen lisäksi rajakivet voivat merkitä maakuntien ja läänien, jopa valtakuntien rajoja.

Vanhimmat Suomen ja Venäjän rajalla edelleen käytössä olevista rajamerkeistä ovat peräisin Täyssinän rauhan ajoilta vuodelta 1595. Tällaisia rajamerkkejä ovat Kuhmon Rajakankaankivi ja Miinoankivi sekä Suomussalmen Sarvikivi.

Rajalinjat ovat aiheuttaneet vuosisatojen mittaan lukuisia riitoja. Rajariitojen vuoksi rajapaikoista on säilynyt runsaasti tietoja ja tarinoita.

Millaisia seurauksia rajariidat ovat aiheuttaneet? Entä missä sijaitsevat rajamerkit, joiden otaksutaan olevan ensimmäiset Suomen ja Venäjän väliset rajakivet?

Lue lisää Aarteen jutusta.