Suomessa on noin 187 000 järveä, joiden pinta-ala on vähintään viisi aaria. Jos järviksi lasketaan vain yli hehtaarin eli sata kertaa sata metriä peittävät vesialueet, järviä on 57 000. Suurin osa järvistä on pieniä: yli neliökilometrin järviä maassamme on 2600 ja yli kymmenen neliökilometrin järviä reilut kolmesataa. Yli sadan neliökilometrin järviä on 46.
Vaikka järvet peittävät jopa kymmenesosan maamme pinta-alasta, niiden kauneus on paljolti kätkettyä.
Useimmat Etelä-Suomen vedenalaisista retkikohteista sijaitsevat salpausselkänä tunnetulla harjuketjulla, joka ulottuu Suomen eteläisimmästä paikasta Hankoniemeltä järvi-Suomen poikki aina Pohjois-Karjalaan asti.
Hienoimpia kirkasvetisiä järviä ovat muun muassa Tammelassa Saaren kansanpuistossa kimmeltävä Suujärvi, Iso-Valkee Somerolla, Iso-Tiilijärvi Hollolassa, Sonnanen Heinolassa ja Nurmijärven Sääksjärvi – Suomen suurin lähde, paikka jossa on ”Rajamäen Rivierana” tunnettu hiekkaranta.
Kiteen Valkiajärvi on Suomen kirkkaimpia järviä ja tunnetuimpia vedenalaiskohteita. Valkiajärvessä näkyvyys on parhaimmillaan jopa 30 metriä. Itä-Suomessa ja Lapissa on lukemattomia upeita kirkasvetisiä järviä, jokia ja lampia.
Suurjärvissä, kuten Inarijärven, Päijänteen ja Saimaan eri osissa, löytyy kirkasvetisiä sukelluspaikkoja. Varsin kirkas itäsuomalainen järvi on Savitaipaleella sijaitseva Kuolimo.
Myös Tampereen Kaukajärvi on suomalaisittain varsin kirkas, vaikka päältä päin se ei näytä mitenkään erikoiselta. Parin kilometrin mittainen pitkulainen järvi sijaitsee Kangasalan rajalla, ja siellä harrastetaan urheilua uppopallosta ja sukelluksesta melontaan. Kunniamaininnan kirkkaudestaan ja vesielämästään ansaitsee myös Hämeenlinnan Ahvenistonjärvi.
Jos minun pitäisi nimetä yksi sisävesien sukelluskohde ylitse muiden, se olisi Iso-Melkutin. Tämä Lopella Kanta-Hämeessä sijaitseva erämaajärvi on niin veden kirkkaudeltaan kuin pohjaelämän runsaudeltaan omaa luokkaansa.
Kalat ovat vesien näkyvimpiä olentoja, mutta vedet ovat täynnä muutakin elämää. Pienimpiä veden eläimiä ovat planktonit, jotka käyttävät ravintonaan muun muassa bakteereja. Yleisimpiä planktoneläimiä ovat siima- ja ripsieliöt sekä planktonäyriäiset ja rataseläimet.
Järvissä elää myös erilaisia pohjaeläimiä, kuten hyönteisiä, äyriäisiä, sukkulamatoja ja nilviäisiä. Simpukan kuoren sisällä on ruumis ja kidukset, joilla se hengittää ja hankkii ravintoa suodattamalla vettä. Monille järvisimpukan kuoret ovat tuttuja rannalta löytyneinä näkinkenkinä.
Vielä erikoisempi eläin on järvisieni, joka muodostaa korallimaisia runkokuntia esimeriksi oksien ympärille. Järvisienen vihreä väri syntyy levistä, joiden kanssa se jakaa elämänsä.
Keuhkokotiloihin kuuluva isolimakotilo on veikeä otus, jonka voi bongata monista järvistä. Limakotilo on myös akvaarioharrastajien suosiossa. Nimensä mukaisesti keuhkokotiloilla on keuhkot, ja ne käyvät aika ajoin pinnalla hengittämässä ilmaa.