Kestilän vaakunaan on kuvattu kaksi puulusikkaa viittauksena kestikievareihin. Kievareita oli Suomessa jo 1600-luvulla, mutta 1734 valtio järjesti kattavan kievariverkoston tärkeimmille teille.
Kestikievarit majoittivat hevosilla matkustavaisia. Tarvittaessa heitä kyyditettiin seuraavaan kievariin, johon oli matkaa parisenkymmentä kilometriä.
Kaikki maksavat asiakkaat oli lain mukaan otettava vastaan. Lähiseudun talonpojilla oli vuorollaan kyyditysvelvollisuus.
Vuoden 1799 kartasta kestikievareita löytyy eniten vanhojen postireittien varrelta Turun, Hämeenlinnan ja Viipurin liepeiltä. Kestilän kohdalla kievarisymbolia ei näy.
Kestilä onkin saanut nimensä Kestin suvun mukaan. Kestit muuttivat alueelle viimeistään 1600-luvun alussa, jolloin kylässä ei vielä montaa taloa ollut. Vielä sata vuotta aiemmin näillä saamelaisten eräalueilla ei ollut pysyvää asutusta lainkaan.
Germaanisperäinen Kesti on muistoa Hansaliiton ajoilta 1200–1400-luvulta, jolloin sana merkitsi ulkomaalaista kauppiasta. Kestiä vastaa nykyruotsin gäst, vieras.
Hansakauppiaiden, saksojen, ajoilta saattaa periytyä myös Saksala, kylä Porvoossa. Myös Vaasan lähellä sijaitseva Karperö on todennäköisesti saanut nimensä keskiajan kauppiaista. Heistä käytettiin pilkallisesti liikanimeä karppi.
TOPI LINJAMA
Juttusarjassa tutkaillaan paikannimien syntyä.