
Vuosittain Suomessa tehdään poliisille katoamisilmoitus reilusta 1000 ihmisestä. Suurin osa heistä löydetään parin päivän sisällä katoamisilmoituksesta. Lähes kaikki löydetään katoamisilmoituksen tekemistä seuraavan vuoden aikana. Yli vuodeksi tai pysyvästi kateisiin jää noin 15 ihmistä vuosittain.
Katoamisilmoitukset jätetään paikallispoliisille. Paikallispoliisissa tutkinnanjohtaja tekee päätöksen siitä, millaisiin toimenpiteisiin ja millä aikataululla katoamisilmoituksen johdosta päädytään. Tarvittaviin toimenpiteisiin vaikuttaa esimerkiksi se, onko tapauksessa hengen ja terveyden vaaraa.
”Jos hengen ja terveyden vaaraa ei näy, se rajoittaa toimenpiteitä, joita poliisi pystyy tekemään. Esimerkiksi hätäpaikannukseen tarvitaan hengen ja terveyden vaara”, Keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikön vetäjä, rikostarkastaja Mika Ihaksinen muistuttaa.
Siihen, millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään, vaikuttavat myös esimerkiksi henkilön ikä ja terveystilanne. Vaikkapa alle kouluikäisiä lapsia ja vanhuksia aletaan heti etsiä aktiivisesti. Vanhuksia ja lapsia aletaan etsiä heti siksi, että näissä tilanteissa henkilö on vaarassa, koska ei pysty huolehtimaan itsestään. Kylmä sää voi myös joissain tapauksissa nopeuttaa etsintöihin ryhtymistä, koska hengen ja terveyden vaara muodostuu kylmän sään kautta.
Tehtävät toimenpiteet riippuvat myös siitä, mitkä ovat kyseisen tapauksen alkutiedot ja epäilläänkö asiassa rikosta.
Mitä vakavammasta rikosepäilystä on kyse, sitä enemmän työkaluja poliisilla on käytössään.
Sen jälkeen, kun henkilöstä on tehty katoamisilmoitus, ensimmäisenä etsijät pyrkivät ikään kuin pääsemään katoamisen tarinaan sisälle. Käytännössä kyse on siitä, että pyritään saamaan selville, mitä on tapahtunut ja miksi.
Yleensä ensimmäiset etsijät ovat omaisia tai läheisiä, jotka tekevät omatoimista etsintää ilman organisoitua toimintaa. Tämän jälkeen poliisi pyrkii pääsemään tarinaan sisälle ja hakemaan kadonneesta ja katoamispaikasta mahdollisimman paljon informaatiota profiloimisen sekä systemaattisen suunnittelun tueksi.
Tietoa pyritään ensivaiheessa saamaan muun muassa puhuttamalla esimerkiksi kadonneen tuntevia henkilöitä ja tekemällä katoamispaikalla niin sanottu lähietsintä. Tämän jälkeen tehtävät toimenpiteet eroavat sen mukaan, millaiseksi katoaminen on profiloitu.
”Jos hengen ja terveyden vaaraa ei näy, se rajoittaa toimenpiteitä, joita poliisi pystyy tekemään.” Mika Ihaksinen, rikostarkastaja, Keskusrikospoliisi
Toisin kuin voisi luulla, katoamisilmoitukselle ei ole mitään varsinaista aikarajaa. Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Mika Ihaksinen huomauttaa, että meillä Suomessa ei ole katoamisten suhteen käytössä mitään aikamäärettä, jonka täytyttyä katoamisilmoitus voitaisiin tehdä. Katoamisilmoituksen tekemistä ei siis ole tarpeen odottaa tietyn ajan täyttymistä.
Usein tällaisia aikarajoja näkyy ulkomaisissa rikossarjoissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on ollut käytössä 24 tunnin aikaraja siihen, että vasta tuon ajan täytyttyä katoamisilmoituksen voi jättää.