Salpalinjan rakenteet ovat lujempia kuin nykyiset kerrostalot tai sillat

Suomenlahden rannikolta yhtenäisenä Luumäelle, ja katkonaisena aina Savukoskelle asti ulottuva Salpalinja on suurin itsenäisyyden aikana Suomessa toteutettu rakennushanke.

Rakennekokonaisuus sisältää 728 teräsbetonikorsua, noin 3 000 puista kenttälinnoitetta ja 225 kilometriä panssariesteitä. Lisäksi siihen kuuluu yli 300 kilometriä piikkilankaesteitä, noin 350 kilometriä taistelu- ja yhdyshautoja sekä useita luolastoja.

Vuosina 1940–1944 tehtyyn rakennusprojektiin osallistui jopa 35 000 rakentajaa sekä noin 2 000 lottaa heitä muonittamaan.

Rakennelmat on tehty kiireestä ja resurssien vähyydestä huolimatta hyvin, ilmenee Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin rakennustekniikan opiskelijoiden selvityksistä.

Betonirakenteiden lujuustestaus osoitti, että Salpalinjan rakenteiden lujuus on suurempi kuin uusissa rakennuksissa, kuten kerrostaloissa tai silloissa.

Syynä pidetään silloisen sementin koostumusta. Esimerkiksi betonin sideaineiden sitoutuminen on saattanut kestää jopa vuosikymmeniä, eikä lujuus ole ollut suurin heti uutena rakenteen valmistumisen jälkeen. Sama on todettu vanhoissa maapadoissa, ilmenee Xamkin tiedotteesta.

Rakennustekniikan viimeisen vuoden insinööriopiskelijat selvittivät korsujen kuntoa yhteistyössä Salpalinja-museon ja Miehikkälän kunnan kanssa.

Betonirakenteiden lujuuden lisäksi opiskelijat muun muassa selvittivät rakennustapoja, mittasivat kosteutta ja pohtivat betonin korjaustapoja.

Korsuprojekti oli oppilaitoksen mukaan malliesimerkki onnistuneesta oppilaitoksen ja työelämän yhteisprojektista.

Eri tutkimusaiheiden parissa työskentelevät opiskelijat saivat edetä itsenäisesti, mutta tarvittaessa apua sai opettajilta sekä projektin työelämäkumppaneilta. Tapa motivoi opiskelijoita ja tuotti myös Salpalinja-museolle tärkeää uutta tietoa.

"Parasta opintojaksossa oli oikea, konkreettinen ja kiinnostava aihe: Suomen sota- ja maisemahistoriallisesti merkittävä kohde. Pääsimme tekemään merkittävää tutkimustyötä digitalisoidessamme vanhoja sota-aikaisia, käsin tai kirjoituskoneella kirjoitettuja asiakirjoja, joita ei ole ollut aikaisemmin sähköisessä muodossa saatavilla. Pelkästään matkailun edistämisen ja jatkuvuuden näkökulmasta hanke oli tärkeä, sillä projektin myötä saatiin tarvittavaa tietoa korsujen nykyisestä kunnosta", pohtii opiskelija Teemu Lindström Xamkin tiedotteessa.