Kesällä moni matkustaa. On mukava katsella uusia paikkoja tai käydä verestämässä muistoja vanhoissa tutuissa paikoissa.
Tiedän paljon ihmisiä, joilla on tapana poiketa myös kirkoissa. Kirkot ovat taas kesän ajaksi avanneet ovensa, jotta ohikulkijat voivat poiketa hetkeksi levähtämään.
Moni astuu sisään kirkon ovesta ja toteaa: täällä on ihanan viileää ja rauhallista. Täällä on hyvä olla.
Meillä Jalasjärvelläkin Farmarin ja hengellisten kesäjuhlien aika näkyi tiekirkossa poikenneiden määrässä. Kirkonmäellä oleva sankarihautausmaa saa myös monen kulkijan hiljentymään.
Patsaan jalustassa on teksti: ”Paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” Viimeisen leposijansa on saanut yli 500 sankarivainajaa.
Kirkastussunnuntain evankeliumi kertoo Jeesuksesta ja hänen vetäytymisestään hetkeksi lepäämään. Hän otti mukaansa kolme opetuslastaan, Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin, ja meni heidän kanssaan vuorelle yksinäisyyteen. Siellä he saivat olla rauhassa.
Kun he olivat siellä, heille ilmestyivät Mooses ja Elia ja taivaasta kuului Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Jeesuksen kasvot loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin valo.
Opetuslapset olivat peloissaan. Tapahtui jotakin, jota he eivät voineet käsittää. Se, mitä he kokivat, ei selittynyt järjellä, eikä sillä ollut vertailukohtaa mihinkään ennen koettuun.
Vähän ajan kuluttua Pietari kuitenkin sanoi: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä.” Heidän oli hyvä olla, koska he saivat kokea siinä hetkessä Jumalan läsnäolon.
Opetuslapset näkivät sieltä vuorelta kauas. He näkivät taaksepäin pelastushistorian tapahtumiin. Siitä todistivat Mooses ja Elia. He edustivat lain ja profeettojen todistusta Messiaasta. Jumalan pelastushistoria oli tullut käännekohtaansa. Opetuslapset saivat katsella myös sitä, mitä on edessäpäin. Heidän edessään oli kirkastettu Kristus.
Tämä ihmeellinen kokemus jäi syvälle heidän sydämiinsä. He muistivat tapahtuman koko elämänsä. Se kantoi heitä eteenpäin.
Kirkossa piipahtaessamme myös me voimme kokea, kuinka kiire hetkeksi väistyy ja rauha täyttää mielemme. Hiljaisesta rukouksesta voimme saada uutta voimaa matkan tekoon. Jotakin taakastaan on voinut jättää ja jatkaa matkaa keventynein mielin.