Suomessa ei ole päästy mukaan maailmalla kasvavaan ekomatkailuun.
Aihetta opinnäytetyössään tutkineen Hanna Ikosen mukaan ekomatkailuyrityksiä on Suomessa vähän, ja ne ovat pieniä tai korkeintaan keskisuuria.
Maailmalla ekomatkailubuumi alkoi 1990-luvun alussa. Isoja ekomatkailumaita ovat esimerkiksi Costa Rica ja Australia.
Ikosen tutkimuksen mukaan yrittäjät kokevat, että Suomessakin on suurta potentiaalia ekomatkailuun.
Rovaniemen ammattikorkeakoulun englanninkielisestä matkailun koulutusohjelmasta valmistunut Ikonen keräsi tutkimuksen aineiston haastatteluilla ja verkkokyselyllä, johon vastasi 28 luontomatkailuyrittäjää.
”Tutkimusten mukaan ekomatkailu antaisi yritykselle lisäarvoa. Keski-Euroopassa ja Venäjällä on yhä enemmän potentiaalisia matkailijoita, joita kiinnostaa ekologisuus”, Ikonen sanoo.
Mutta aloitetaan alusta. Mitä ekomatkailu on?
Ikonen määrittelee sen luonnossa matkailuksi, joka tapahtuu kestävän kehityksen mukaisesti ja jossa matkailija saa samalla ympäristökasvatusta.
Suomalaiset luontomatkailuyrittäjät mieltävät Ikosen tutkimuksen mukaan ekomatkailun lähinnä ympäristöystävälliseksi matkailuksi, joka tukee luonnonsuojelua. Kohteissa kierrätetään, säästetään energiaa ja liikutaan suksilla ja polkupyörällä sekä tuetaan paikallista elinkeinoa.
Ekologisuus on otettu toiminnassa huomioon hyvin. Sitä pidetään kuitenkin usein itsestäänselvyytenä, joten sitä ei osata nostaa markkinoinnissa esiin.
Ikonen kaipaakin Matkailun edistämiskeskukselta konkreettista tukea ekomatkailulle.
Ikonen näkee ekomatkailun erittäin hyväksi mahdollisuudeksi maanviljelijöille.
”Ekomatkailun voi aloittaa pienesti, ei tarvita isoja resursseja.”
Nyt kolmannes Suomen maatiloista ja puutarhayrityksistä harjoittaa maa- ja puutarhatalouden lisäksi muuta yritystoimintaa.
Lapissa ja Uudellamaalla lähes kaksi tilaa viidestä on monialaisia. Ne tuottavat esimerkiksi matkailupalveluja.
Ekomatkailussa on olennaista, että matkailu hyödyttää paikallista väestöä. Suoran rahallisen tuen vaihtoehtona on, että matkailija tekee jotain lähiympäristön hyväksi.
”Esimerkiksi perheemme maatilan vanha kivinavetta on romahtanut. Matkailijat voisivat tulla entisöimään navettaa ja olla mukana jälleenrakentamassa osaa paikallishistoriaa”, Ikonen pohtii.
Matkailijat voisi viedä myös perinteisiin heinätöihin.
”He oppisivat samalla vanhoista perinteistä.”
Ikosen yllätti opinnäytetyötä tehdessä ekoturismin konfliktinen suhde metsätalouteen.
”Metsällä koetaan olevan yksipuoleinen arvo taloussijoituksena. Jos joku haluaisi pitää luonnonvaraisena ja käyttää ekoturismiin, soraääniä todennäköisesti kuuluisi”, Ikonen sanoo.
Luontomatkailun ja metsätalouden arvokonflikti rassaa matkailuyrittäjiä.
He pelkäävät leimautuvansa hipeiksi, jos he ajavat vihreitä arvoja ja markkinoivat ekologisuuttaan.
PAULA TAIPALE