Karjalan kannaksella, Kurkijoen Saareksen kylässä, vuonna 1925 syntyneen Eino Heikinmaan muistelmat tutustuttavat lukijan karjalaiseen elämänmenoon ennen sotia ja sota-aikana.
Nuorena miehenä kotitilasta isän sodassa ollessa huolehtinut ja sitten itse mukaan sotaan joutunut Eino kuvaa hienosti ajan työtapoja, poikien kolttosia, evakkoaikaa ja asettumista uudelle kotiseudulle Satakunnan Vampulaan. Lopuksi mukana on myös herkkiä muistoja ensimmäisistä kohtaamisista vaimo Helvin kanssa.
Muistoista koottu kirja, Eino evakkopoika, on mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa. 1930- ja 1940-lukujen elämän kulku, maatilan työtavat ja -välineet sekä talvi- ja jatkosotien vaiheet tulevat tutuksi jouhevasti osana tarinaa.
320 sivuun mahtuu myös Karjalasta säästyneitä valokuvia sekä hieman Einon tädin Ida Heikinmaan muistelmia, jotka tuovat mukaan erilaisen, aikuisen naisen, näkökulman.
Helppolukuista mutta tiedontäyteistä kirjaa voisi melkein suositella esimerkiksi koulujen lukemistoon sota-ajasta kertomaan.
Muistiinpanot ovat aitoja nuoren pojan havaintoja. Esiin nousee hauskoja yksityiskohtia, jotka aikuiselta olisivat ehkä jääneet huomiotta tai tulleet peräti sensuroiduksi.
Silti Eino on kirjoittanut tekstit vasta 1990- ja 2000-luvulla, mikä antaa moneen asiaan näkökulmaa.
Kirjoituksia on julkaistu aikaisemmin erillisinä paloina Kurkijokelainen-lehdessä. Koviin kansiin muistelmat on koonnut Heikinmaan tyttären mies, toimittaja Jukka Saarinen.
”Olen mie ne kaikki lukenut vielä, totta ne on”, Eino itse naurahtaa kotitalonsa keinutuolissa Huittisten Vampulassa.
Tuoli on yksi kotoa Kurkijoelta evakkoon mukaan otettuja. Tallessa on myös paljon muuta vanhaa, kuten välirauhan aikana nikkaroidut kuljetuslaatikot, joiden kyljessä lukevat määränpäät Kurkijoki ja sitten Ylistaro.
Mielessä 90-vuotiaalla ovat yhä usein muun muassa huimat mäenlaskut kotona Kannaksella ja pitkä evakkomatka hevosella aina Keski-Suomeen asti.
Tytär Helena Saarinen muistaa, kuinka kotiseudun paikat vilisivät karjalaisten vanhempien puheissa tiuhaan vielä Vampulassa asuessa.
Murre säilyi vahvana ja yhteys muihin Karjalasta tulleisiin oli tiivis, vaikka siitä ei pidetty melua. Haluttiin sopeutua joukkoon.
Terhi Torikka
Eino Heikinmaa ja Sanarakas Oy:
Eino evakkopoika.
320 sivua. Eura Print Oy.