Vuosisata sitten mangoldi oli melko tavanomainen näky kasvimaalla. Sitten sen suosio hiipui. Viime vuosikymmeninä sitä on innostuttu jälleen kasvattamaan.
”Mangoldi on vaatimaton kasvi, joka lähes poikkeuksetta tuottaa runsaan sadon”, kertoo muuan puutarhakirja. Näin todella on: kahdessa kuukaudessa suurimmat ruotimangoldeistani ovat puolikiloisia. Mainio kasvi aloittelevalle viljelijälle.
Lannoituksen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä mangoldiin kertyy pinaatin tavoin helposti nitraattia.
Mangoldia on kahta muotoa, ruoti- ja lehtimangoldia. Edelliseen kehittyy vahva lehtiruoti, jälkimmäiseen suuri lehti. Lehtiruoti voi olla valkoinen, punainen, vihreä tai oranssi, joten mangoldilla on myös koristearvoa.
Mangoldi on puna- ja sokerijuurikkaan ohella yksi juurikkaan, Beta vulgaris, alalajeista. Kaikki nämä polveutuvat kasvista nimeltä rantajuurikas, jota esiintyy Länsi-Euroopan ja Välimeren rannikoilla.
Jo antiikin ihmisten tiedetään viljelleen mangoldin tapaista kasvia. Juurta kehittävät alalajit ovat myöhemmän jalostuksen tuotetta.
Usein mangoldia käytetään pinaatin tapaan. Lehdet ryöpätään, soseutetaan ja pakastetaan tai käytetään heti ruuanlaittoon. Ravintoarvoltaan mangoldi vastaa suurin piirtein pinaattia, mutta maku on tätä miedompi.
TOPI LINJAMA