Ruoka-aiheisia kyselyitä on aiemmin tehty vain muutamia, tutkijatohtori Kati Mikkola kertoo. 60-luvulla kerättiin tietoja juhlaruuista ja kansanomaisista leivonnaisista. 90-luvun alkuun sijoittui pienimuotoinen amerikansuomalaisen ruokaperinteen keruu.
Nyt halutaan iso aineisto tutkijoiden käyttöön. Mikkola arvioi, että kysymällä tietyn päivän valintoja muodostuu tavallista realistisempi kuva siitä, mitä ihmiset todella syövät ja miksi.
Ruokaan kytkeytyy paljon muutakin kuin syömisen iloa tai kalorien laskemista.
”Se mitä suuhumme pistämme, on nykyihmiselle paljon enemmän kuin ravintoa. Jos ajatellaan vaikka uskontojen suhdetta ruokaan, siihen on aina liittynyt myös kulttuurisia ja symbolisia merkityksiä.”
”Monet nuoret vanhemmat haluavat opettaa lapsille, mistä ruoka tulee. Ruuasta on tässä ajassa muotoutunut yhä enemmän identiteettimme rakennusaine.”
Ruokatottumukset ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä merkittävästi. Nyt myös puhutaan paljon ruuasta ja jaetaan kokemuksia sosiaalisessa mediassa.
Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä on innostunut ruokapäiväkirjojen ke-
ruusta. Aineisto ei jää arkistoihin pölyttymään, Mäkelä ennakoi.
”Se mitä nykyisin Suomessa syömme, kertoo paljon sekä meistä että ajastamme.”
Mäkelä haluaa kannustaa
niin perheenisiä, -äitejä, sink-
kuja, opiskelijoita kuin ikäihmisiäkin osallistumaan keruuseen.
”Suhtaudun luottavaisesti siihen, että miehetkin ryhtyvät pitämään ruokapäiväkirjaa. Miesten ja varsinkin isien osallistuminen ruuan valmistukseen on arkipäiväistymässä.”
”Voi olla, että meidän käsityksemme miesten ja naisten välisestä työnjaosta keittiössä laahaavat vähän perässä siitä mitä perheiden todellisuudessa oikeasti tapahtuu.”
Ruokakulttuurin tutkijana Mäkelää kiinnostaa kaikenlainen sosiaalinen meininki ruuan ympärillä. Kun vuosia on puhuttu ruokatottumusten yksilöllistymisestä, nyt yhteisöllisyys nostaa päätään. Ravintolapäivät ovat tästä hyvä esimerkki.
”Erilaiset ruokavaliot voivat saman kadun varrella asettua sulassa sovussa vierekkäin. Nyt on tullut myös ensimmäisiä versioita kumppanuusmaataloudesta. Siinäkin on sitä yhdessä tekemistä ja pohtimista.”
Mäkelän mielestä on jännittävää seurata, mitä keruu kertoo lähiruuan asemasta ihmisten arjessa. Lähiruuasta puhutaan valtavasti, mutta sen juurtuminen koteihin on hänen mielestään vielä epävarmaa.
”Lähiruoka ei välttämättä ole vielä täysin asettunut taloksi ihmisten arkeen.”
Mikkola toivoo, etteivät ruokapäiväkirjojen kirjoittajat nosta rimaa liian korkealle. ”Kirjoituksen ei tarvitse olla tyylillisesti korkeatasoinen kokonaisuus.”
”Jokainen voi kirjoittaa omalla kielellä. Se tarkoittaa sitäkin, että tervetulleita ovat myös muut kuin suomenkieliset vastaukset.”
TARJA HALLA
Voi olla, että käsityksemme miesten ja naisten välisestä työn-
jaosta keittiössä
laahaavat vähän
perässä siitä
mitä perheiden
todellisuudessa
oikeasti tapahtuu.«