Nuorelle on tärkeintä kohdatuksi tuleminen, Eva Udeh sanoo. ”Yksikin hyvä suhde välittävään aikuiseen ja jopa yksi keskustelu voi olla käänteentekevä.” Kuva: Jaana Kankaanpää
Vihapuhetta voi olla vaikeaa tunnistaa, mutta muutamat merkit ovat selviä – ”Harvoin kukaan radikalisoituu niin, etteivät muut huomaa mitään”
Ääriajattelu voi olla nuorelle yhtä tosi ja voimakas kokemus kuin uuden musiikkityylin löytäminen, joten hän haluaa todennäköisesti puhua siitä jollekulle.Tilaajalle
"Sosiaalipsykologina tiedän, että nuorten kognitiiviset kyvyt ovat vasta kehittymässä. Nuoret ovat erityisen alttiita ajatusvinoumille kuten että meidän porukka on paras ja muut eivät ansaitse samaa. Iän myötä ajatteluun tulee enemmän värejä", Eva Udeh sanoo. Kuva: Jaana KankaanpääNuori alkaa pukeutua eri lailla kuin ennen, viihtyy itsekseen tai aivan uusien kavereiden kanssa, hermostuu kuulumisten kysymisestä ja jos hän jotakin puhuu, hän tiuskii varmoja ja outojakin mielipiteitä.
Vanhempi voi miettiä muuttuneesta nuorestaan, onko tämä katoamassa verkon pimeisiin syövereihin ja hautooko huoneessaan joukkomurhaa.
Mutta mistä tietää, onko kyseessä normaali murkkuikä vai syytä huoleen?
Ei sitä aina tiedäkään, sanoo Pelastakaa Lapset ry:n ektremismin ehkäisyn asiantuntija Eva Udeh.
”Helppoja check listejä ei ole, vaan jokainen radikalisoitumisprosessi on erilainen. Mutta harvoin kukaan radikalisoituu niin, etteivät muut huomaa mitään.”
Nuoren maailmankuvan rakentamiseen kuuluu usein innostuminen uudesta, kuten kitaransoitosta, roolipeleistä tai erilaisista ajatuksista, ja samalla mustavalkoinen ja ehdoton ajattelu.
”Ajattelemme usein ääriajattelijoista, että he puuhaavat salaisesti jotakin. Mutta samaan tapaan kuin uuden musiikkityylin löytäminen tai uuden ideologian omaksumisen kokemus on niin voimakas ja jännittävä, että hän kertoo todennäköisesti jollekin”, Udeh sanoo.
”Harva malttaa olla kertomatta, jos löysi jotakin, joka muutti koko elämän. Ei ääriajattelijakaan välttämättä ole hissukseen.”
Kokemus voi olla niin tosi, ettei nuori edes häpeä kertoa, jos kokee olevansa natsi tai rasisti. Herkässä vaiheessa hän on kuitenkin altis luiskahtamaan syvemmällekin ääriajatteluun.
Radikalisoitumisen merkkejä
Kaveripiiri vaihtuu äkillisesti
”Vääränlaisten” ihmisten ja ajatusten torjuminen
Itsen ja oman ryhmän ylivertaisuus suhteessa muihin, “me vastaan ne”, oman ryhmän näkeminen uhrina
Voimakas usko omaan aatteeseen tai ideologiaan ja sen selittäminen muille
Yhteys ääriliikkeissä mukana oleviin henkilöihin
Väkivaltainen käytös tai sillä uhkailu
Sodan ja vastarinnan ihailu, demokratian halveksiminen
Valmius välittömään toimintaan oman aatteen puolesta
Nuorta voi olla pelottavaa lähestyä, mutta kannattaa luottaa intuitioon ja kysyä rohkeasti, mitä nuori puuhailee ja kiinnostua keskustelemaan siitä. Tuomita ei pidä.
”Pelaileeko hän vain harmittomia pelejä vai alkaako kertoa, että lueskelee netissä ääriajattelua sisältäviä keskusteluja”, Udeh neuvoo.
”Kannattaa yrittää hahmottaa, mistä vihamieliset asenteet kumpuavat ja mihin ne liittyvät. Pelkääkö nuori, ettei häntä huolita opiskelemaan tai työhön. Haavoittuvassa asemassa olevat kokevat ehkä jo lapsesta saakka ja monesta suunnasta osattomuutta ja toivottomuutta ja pohtivat, että jos minulla ei ole paikkaa nyt, onko myöhemminkään.”
Esimerkiksi koulukiusaaminen on osattomuuden kokemukselle altistava ja ulkopuolelle sulkeva tekijä, Udeh huomauttaa.
Tällaiseen maaperän uppoaa helposti ajattelu, että joku uhkaa ja että asialle on tehtävä jotakin heti.
”Pelon, vihan ja hädän kokemus todellinen.”
Ääriajattelun tielle vievät työntötekijät kuten turhautuminen ja vetoa taas tuovat lupaukset vallasta ja sankaruudesta.
Udeh kiertää kunnissa kouluttamassa muun muassa nuorisotyöntekijöitä väkivaltaisen ääriajattelun ennalta ehkäisystä.
Huolta herättää, ettei radikalisoitumisriskissä olevia nuoria kiinnosta välttämättä ideologiat, vaan yleisemmin demokratian ja virkavallan halveksuminen.
”Nuorten luottoa yhteiskunnan instituutioihin voidaan vahvistaa lisäämällä nuorten osallisuutta ja tukemalla positiivisia kohtaamisia virkavallan, kuten poliisin, kanssa.”
Osattomuuden lisäksi syrjäytymiselle altistaa se, ettei ole järkevää tekemistä. Sitten voi käydä esimerkiksi näin: historiasta kiinnostunut nuori löytää verkkokeskustelut ja videot, selailee roadman- ja huumorisisältöjä, saa algoritmin syöttämänä historiaa, oikeistopopulismia ja radikaaleja aineistoja, kiinnostuu ja etsii lisää, omaksuu äärimmäisiä ajatuksia ja löytää vertaistuekseen radikalisoituneen yhteisön.
Udeh sanoo, että nuorelle on tärkeintä kohdatuksi tuleminen.
”Yksikin hyvä suhde välittävään aikuiseen ja jopa yksi keskustelu voi olla käänteentekevä.”
Tärkeää olisi myös karsia vihapuhe ja väkivaltaa ihannoiva sanasto jo päiväkodin leikeistä ja aikuisten poliitikkojen puheista, Udeh painottaa.
Ihminen omaksuu tietyn puhetavan helposti normaaliksi, vihamieliset asenteet vahvistuvat ja parjattu ryhmä alkaa näyttää oikeastikin viholliselta.
Verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin yleinen keskusteluilmapiiri on erilainen, Udeh sanoo.
Aiemmin poliitikot eivät todenneet julkisissa puheenvuoroissa, etteivät maahanmuuttajataustaiset saisi olla Suomessa ja että he ansaitsevat huonompaa ja vihamielistäkin kohtelua.
”Nykyisin maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät ole samalla tavalla yksin, mutta ovat usein julkisessa keskustelussa kohteena yhtenä ryhmänä.”
Ääriajatteluun liittyvää sanastoa
Väkivaltainen ääriajattelu on ajattelu- ja toimintatapa, joka vastustaa demokraattisen yhteiskunnan perusarvoja, kuten moninaisuutta, yhdenvertaisuutta, oikeusvaltioperiaatteita.
Pohjalla on vahva me vastaan ne -ajattelu ja ehdottomat asenteet. Omalla ideologialla oikeutetaan väkivallan käyttöä.
Vihapuhe on suvaitsemattomuuteen pohjautuvaa viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan.
Incelit (”involuntary celibates”) ovat nuorten miesten online-yhteisöjä, joita yhdistää anti-feminismi, seksuaalisten suhteiden muodostamisen haasteet sekä vahva negaatio omaa ulkonäköään kohtaan. Jotkut incel-yhteisöt ovat sidoksissa äärioikeistoon ja ihailevat väkivaltaa.
Roadman-ilmiö on alakulttuuri, johon liittyy tietty pukeutumistyyli ja merkkivaatteet. Kulttuuriin voi kuulua myös jengirikollisuuden ja aseistautumisen ihannointi.
- Osaston luetuimmat
