Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) mietteet pääkaupunkiseudun kuntauudistuksesta ovat hämmentäviä.
Virkkunen ennakoi Helsingin Sanomissa, että pääkaupunkiseudulle tarvitaan kaksiportainen hallintomalli. Pääkaupungin kunnat kun eivät suin surminkaan aio yhdistyä yhdeksi suurkunnaksi.
Nyt ministeri ryhtyy ajamaan metropolihallintoa. Se merkitsisi sitä, että pääkaupunkiseudulle syntyisi seutuhallinto, jolla olisi omat tehtävänsä ja sen lisäksi verotusoikeus.
Virkkunen on nyt tehnyt 180 asteen käännöksen. Tähän asti maakuntahallinnosta puhuminenkin on ollut kiellettyä. Hokemaksi on otettu vahva peruskunta, ilman että kukaan tietää, mitä sillä on tarkoitettu.
Seutuhallintoa pääkaupunkiseudulle esitti seutuhallintokomitea jo yli kaksi vuosikymmentä sitten. Esitys ei silloin johtanut mihinkään. Kuntien riitely jatkui ennallaan. Mitä nyt Helsinki matkan varrella ryösti osan Sipoota.
Virkkusen soutamisesta ja huopaamisesta saa sen käsityksen, että hallituksen kuntalinja alkaa olla hepreaa jo hallitukselle itselleenkin. Kunnille se on ollut sitä koko ajan.
Kuntien pakkoliitoshanke ei liene alun perinkään ollut tarkoitettu ratkaisemaan sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia. Kysymys on valtapolitiikasta. Sekä kokoomukselle että SDP:lle sopii hyvin, että maahan jää vain muutama kymmenen kuntaa.
SDP:n hovirunoilija Lasse Lehtinen sanoi asian tavoilleen uskollisena. Kuntaliitokset ovat hyvä asia, koska ne vahvistavat aseveliakselia. Valta voidaan jakaa demarien ja kokoomuksen kesken. Iso kunta on vapaavuorelaisten märkä uni.
Kuntien pakottamisella yhteen ei luoda yhtään uutta sairaalapaikkaa eikä lisää tilaa vanhainkoteihin. Suurten kuntien hallinto kuluttaa enemmän kuin pienten kuntien hallinto. Kaikkein suurimmat menot asukasta kohden ovat pääkaupungissa, jossa asuu 600 000 ihmistä.
Hallitus on kuitenkin köyttänyt itsensä pakkolinjaansa niin lujasti, että perääntyminen on vaikeaa. Kuntauudistuksessa valtapolitiikka käy terveen talouden edellä.
Hämmästyttävää vain on, että oppositio ei saa asiasta juuri mitään irti. Luulisi, että nyt olisi kerrankin paikka käydä hallituksen kimppuun oikein kunnolla.