Painorajoitetun tien päähänöljyä vain kirjallisella luvalla

Jyväskylän Korpilahdella asuva Osmo Weijo hämmästyi, kun Nesteen öljyä tuovan auton kuljettaja vaati kirjallista lupaa ajaa painorajoitettua yksityistietä pitkin. Siihen hätään kirjallista lupaa ei tietenkään löytynyt ja kuorma jäi tuomatta.

”Pitäisikö minun vartoilla öljyautoa pikitien varressa lupa kourassa?” Weijo kysyy. Valmista lupalomaketta ei ole olemassa.

Weijo on mukana tien hoitokunnassa. Puheenjohtaja antoi suullisen luvan öljyauton tuloon.

Tiellä on kolmen tonnin painorajoitus. Sama rajoitus on ollut kelirikkoaikaan rajoituksena kymmeniä vuosia.

”Merkki laitetaan yleensä pääsiäisenä ja otetaan pois juhannuksena.”

Painorajoitus on Weijon mukaan lähinnä puutavararekkojen takia. Hänen tilalleen asti tie kestäisi raskastakin liikennettä, mutta kolmen kilometrin päässä tien perillä on routivaa savikkoa. Maitotiloja tien varressa ei enää ole.

Jäteautokaan ei aja painorajoituksen ollessa voimassa.

Weijo peruutti Nesteen öljytilauksen ja tilasi öljyä kilpailijalta. Teboilin öljy tuli perille, tuojana sama kuljetusyritys, joka ei tuonut Nesteen öljyä.

Isäntä myöntää, että öljytilaus jäi tänä vuonna myöhäiseksi. Syynä on yläkerran remontti, joka piti ajan ja ajatukset kiinni muussa kuin öljyasioissa.

”Pari vuotta on ollut ehdoton kielto ajaa meidän painoilla, jos rajoitus on voimassa”, Neste Oy:n logistiikkapäällikkö Jukka Kataja sanoo. Hän perustelee kieltoa ympäristöriskillä.

Jos öljykuorma kaatuu, vahingot ovat suuret ja maksaja tiedossa.

Katajan mukaan kuljetusyrittäjä ei tiedä, onko tiellä painorajoitusta vai ei. Asiakkaan olisi hyvä asiasta ilmoittaa tilausta tehdessään.

Kataja toivoo, että tilaukset ja toimitukset pystyttäisiin ajoittamaan kelirikon ulkopuoliseen aikaan.

Myös Teboilin kuljetuspäällikkö Petri Halonen toivoo, että öljytilaukset tehtäisiin hyvissä ajoin ennen kelirikkokautta. Kuljetusyrittäjä on Halosen mielestä ottanut melkoisen riskin viedessään kuorman painorajoitettua tietä pitkin.

Polttonesteet eivät ole Halosen mielestä niin tärkeitä kuljetuksia, että niillä voitaisiin painorajoituksia rikkoa.

Jos tiekunta antaa ajoon kirjallisen luvan, vastuu siirtyy luvan antajalle. ”Tarpeettomia painorajoituksia ei saisi olla”, Halonen sanoo.

Suomen tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja on tietoinen öljy-yhtiöiden tiukentuneesta linjasta. Yhtiöt välttävät riskejä.

”Suullinenkin lupa on lupa”, Rahja sanoo mutta myöntää, että siinä on sana vastaan sana. Kirjallista lupalomaketta näihin tarkoituksiin ei ole ainakaan Suomen tieyhdistyksessä.

Rahjan mielestä kevätkelirikon pitäisi olla ohi jo Korpilahdellakin. Mutta jos painorajoitusmerkki on tien varressa, öljyauto ei ilman lupaa tule.

”Jokavuotinen kelirikko ei välttämättä ole hyväksyttävä syy paino- ja liikennerajoituksiin”, Rahja sanoo. Tiekuntien kannattaisi panostaa tien kantavuuden parantamiseen.

Ainakin maitoautojen pitää päästä perille vähintään joka toinen päivä.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF