Syksyn kuumaksi keskustelun aiheeksi on noussut useiden yritysten harjoittama verokikkailu, jolla Suomessa tuotettua voittoa siirretään verotettavaksi kevyemmän verotuksen maihin. Kikkailusta tai veronkierrosta puhuminen on tietysti rumaa, sillä yritykset harjoittavat vain normaalia ja lakien sallimaa ”verosuunnittelua”.
Ja tässä yritykset ovat oikeassa. Olisi hullua luopua huomattavasta osasta voittoa veroina Suomelle, jos ei ole pakko ja muualla pääsee halvemmalla.
Suomen ja lukuisten muidenkin maiden kannalta tilanne on kuitenkin muuttunut sietämättömäksi. Kun yritysten maksamat verot vähenevät, julkisen talouden tulopohja pettää ja yrityksillekin tärkeän toimivan yhteiskunnan rahoitus jää yhä pienemmän joukon harteille.
Asetelma kärjistyy julkisissa hankinnoissa. Esimerkiksi terveydenhuollossa monet kunnat ostavat palveluita kansainvälisiltä terveysalan yrityksiltä. Nämä yritykset ovat pärjänneet kilpailutuksissa pienille paikallisille yrityksille – ehkä juuri verosuunnittelunsa avulla.
Verorahoilla on siis ostettu palvelua, josta kertyvä voitto ei enää kerrytä paikallisia verotuloja. Kun veroraha ohjautuu veroparatiiseihin, voi kysyä, oliko hankintapäätös kunnalle se edullisin.
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen nosti keskiviikkona yritysten verokikkailun puolueensa vaaliteemaksi. Jos yritys ei maksa veroja Suomeen, ei sille pidä osoittaa julkisia hankintojakaan.
Urpilainen on asiassa oikeassa. Kilpailulaki kuitenkin kieltää lain mukaan toimivien yritysten sulkemisen kilpailusta.
Laittomuuksiin ei sovi yllyttää. Johtavien päättäjien tehtävä on silti etsiä keinot kestämättömän tilanteen ratkaisemiseen.
Kyseenalaista verosuunnittelua ovat harjoittaneet myös yritykset, joissa valtio on osaomistajana. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) kannattaa ottaa mukaan keskusteluun.