Puhelin- ja tietoyhteysoperaattoreita
sitova yleispalveluvelvoite takaa jokaiseen vakituisesti asuttuun kotiin puhelinyhteyden ja yhden megabitin internetyhteyden. Kaikki siis hyvin?
Eipä sentään. Hyvät tietoyhteydet kattavat kyllä taajan asutuksen, mutta monin paikoin maaseudulla sekä puhelin että tietoyhteydet tökkivät (MT 19.4.). Katvepaikkoja löytyy myös läheltä kuntakeskuksia ja liikenteen valtaväyliä.
Yhteydet ovat toki viime vuosina parantuneet. Se, että operaattorin velvollisuudet on kirjattu lakiin, näyttää tehoavan.
Myönteinen kehitys ei lohduta niitä, jotka sinnittelevät heikkojen ja vaihtelevien tietoyhteyksien varassa. Internetyhteys puuttuu ajoittain kokonaan, ja puhelimen saa
jotenkin kuulumaan, kun painaa luurin ja korvan kiinni oikeaan ilmansuuntaan
olevaan ikkunaan.
Kansalaiset eivät aina jaksa puolustaa oikeuksiaan. Viestintävirastolle tuli huonoista puhelinyhteyksistä viime vuonna vain alle
50 valitusta.
Viranomaisten tulisi kuitenkin ottaa valitukset
vakavasti ja myös oma-aloitteisesti tutkia kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja osaltaan kehittää tietoyhteiskuntaa. Toimiva tietoverkko lisää yhteiskunnan ja yritystoiminnan tehokkuutta. Se on yhä useammin edellytys myös julkisten palveluiden hyödyntämiseen.
Vakavia puutteita löytyy edelleen. Esimerkiksi Etelä-Savossa kolmannes viljelijöistä ei voi hoitaa tukiasioitaan sähköisesti huonon tietoyhteyden vuoksi.
Toimiva tietoverkko alkaa olla yhtä tärkeä kuin toimiva tieverkkokin – viat ja puutteet aiheuttavat tehottomuutta ja lisäävät
kustannuksia. Miljoonan säästöllä syntyy
helposti kymmenen miljoonan vahinko.