Rekalliseen mahtuu noin 50 kuutiometriä puuta. 4 000 rekallista on kaksisataatuhatta kuutiometriä. Tähän puumäärään tarvitaan useamman keskikokoisen kunnan vuotuiset hakkuut. Sellutehdas pyörii tällä puumäärällä kuukauden.
Mäntykuidun kantohinta on keskimäärin noin 15 euroa kuutiometri. Neljästätuhannesta rekallisesta saa siis metsänomistaja kolme miljoonaa euroa, joka on suomalaisen metsäyhtiön pääjohtajan vuosipalkka.
Jos edellä mainitut rekat ajavat sadan metrin välein, siitä tulee jono, joka ulottuu Helsingistä Vaasaan. Tässä on siis johtajan vuosipalkkaan tarvittava puumäärä laskettuna kantohinnoin.
Tehdashintahan on moninkertainen kantohintaan verrattuna, ja tehdashinnoin laskettuna tarvitaan puuta vain reilut 1 000 rekallista.
Olisikohan kohoavien kustannusten kanssa kamppailevilla metsäyhtiöillä löydettävissä kantohinnan lisäksi mitään muita säästökohteita?
Nykyinen hallitus ensi töikseen nosti puun myynnin verotuksen 30 prosenttiin ja ilmoitti samalla, että työn verotusta ei kiristetä.
Kasvaako metsä ilman työntekoa? Kyllä se jotakin kasvaa. Mutta jos metsistä pidetään huolta ja halutaan tuottaa tukkipuuta, metsässä on todella paljon töitä alkaen istutuksesta ja sen jälkeisistä useista taimikon hoitokerroista.
Myös osinkojen verotus nousi 30 prosenttiin, mutta niistä tuloista on veronalaisia vain 70 prosenttia ja näin lopullinen vero on 21 prosenttia. Mitähän se ”työ” tässä tapauksessa on, jota ei sovi verottaa.
Metsänhoidon harrastelija