Auringonpilari näkyi hetki ennen auringonlaskua Lemillä Kärmeniemessä 25. marraskuuta. Kuva: Anne Lattu
Oletko nähnyt pakkaspäivän taivaalla kaaria, pilareita tai renkaita? Haloilmiö voi muodostua, kun ilmassa on tarpeeksi jääkiteitä
Halot jatkuvat läpi talvikauden. Ne kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän.
Moilasen kaari on v:n muotoinen kaari auringon yläpuolella. Teuvalla 3. joulukuuta näkyivät myös 22 asteen rengas, auringonpilari, sivuauringot, 22 asteen ylläsivuava kaari, 46 asteen rengas ja yläkupera Parryn kaari. Kuva: Heikki MahlamäkiTaivaalla voi talvella nähdä erilaisia valokaaria, pilareita ja renkaita. Halot ovat tyypillinen pakkasjaksojen ilmiö.
Haloja alkaa näkyä, kun pakkasta on 10 astetta tai enemmän, kertoo Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n ilmakehän valoilmiöt -harrastusryhmän ryhmäaktiivi Juha Ojanperä.
Halo syntyy, kun valo taittuu ja heijastuu pienistä jääkiteistä.
Halot jatkuvat läpi talvikauden.
Yläpilvihaloja näkyy kaikkialla maailmassa yläilmakehässä eli 10 kilomerin korkeudessa. Alailmakehässä haloja esiintyy pakkasella.
Jääkiteiden muodostuminen vaatii, että alailmakehässä on kosteutta. Esimerkiksi vapaana virtaavasta vedestä nouseva kosteus edesauttaa halojen muodostumista, Ojanperä kertoo.
Pakkasen ja kosteuden lisäksi haloilmiöön tarvitaan valo: aurinko, kuu tai keinovalo. Halo on Ojanperän mukaan sitä kirkkaampi, mitä kirkkaampi valonlähde on.
”Kaikki halot näkyvät myös keinovalon ympärillä. Esimerkiksi katulamppu voi luoda halonäytelmän ympärilleen.”
Värikkäin tunnettu halo näyttää sateenkaarelta, joka on taivaalla väärin päin.
Haloilmiöitä tunnetaan jopa 80 eri tyyppiä. Harvinaisimmat eivät välttämättä näy edes joka vuosi. Yleisiä, joita voi nähdä vähintään muutaman kerran vuodessa, on kymmenkunta, kertoo Ojanperä.
Yleisiä ovat esimerkiksi 22 asteen rengas, auringonpilari ja sivuauringot.
22 asteen rengas on kirkas rengas valonlähteen ympärillä. Auringonpilari on valonlähteestä nouseva pystysuora valopilari. Sivuauringot ovat sateenkaaren väriset valoläiskät auringon molemmin puolin.
Värikkäin tunnettu halo näyttää sateenkaarelta, joka on taivaalla väärin päin. Sen nimi on zeniittiympäristön kaari.
Suomalaiset ovat harrastaneet halojen havainnointia ja tutkimista ainakin 40 vuotta ja löytäneet useita uusia halomuotoja, kertoo Ojanperä.
Tunnetuin ja yleisimmin nähty suomalaisen mukaan nimetty halomuoto on Moilasenkaari.
Se on v-kirjaimen näköinen väkänen, joka näkyy auringon yläpuolella, auringon ja 22 asteen kaaren lakipisteen välillä.
”Lumitykkihaloissa on aika usein harvinaisuuksiakin mukana.”
Harvinaisen halon näkeminen vaatii Ojanperän mukaan sinnikkyyttä ja systemaattisuutta.
”Taivaalle pitää katsella usein ja paljon, tallennusvälineen kanssa. Päivätaivaan haloista saa erittäin hyviä kuvia ja videoita puhelimen kameralla automaattiasetuksilla.”
Valoilmiöihin kannattaa kiinnittää huomiota etenkin hiihtokeskusten lähellä.
”Hiihtokeskusten yhteydessä nähdään usein talviaikaan näyttäviä halonäytelmiä lumitykkien ollessa käynnissä. Lumitykkihaloissa on aika usein harvinaisuuksiakin mukana.”
Halot kiinnostavat ihmisiä yhä enemmän, kertoo Ojanperä. ”Ylipäätään kiinnostus ilmakehän ilmiöihin ja revontuliin vaan lisääntyy.”
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan Taivaanvahti-palvelussa voi julkaista omia havaintojaan.
Halohavaintoja lähettää suhteellisen aktiivisesti 100–200 henkilöä, Ojanperä kertoo.
Hän on itse nähnyt noin 20 erilaista haloa. ”Vielä on paljon bongattavaa.”
Lähde: Ursa Kuva: Timo FilpusJääkiteet
Ilmassa leijailevia jääkiteitä on monenlaisia. Tiettyjen kiteiden muodostuminen vaatii tietyt lämpötila- ja kosteusolot.
Auringonpilarin muodostaa kuusikulmainen ja laatan mallinen kide.
22 asteen renkaat taivaalle tuo puolestaan kide, joka näyttää kuusikulmaisen lyijykynän pätkältä.
Keinovalopilareita Vantaan Hakunilassa 2. joulukuuta. Kuva: Paula Liesmäki- Osaston luetuimmat
