Tuhohyönteisen jäljet johtavat Kiinaan, eikä uuden lajin saapuminen Suomeen ole asiantuntijoille yllätys.
Jo Eviran tarkastuksissa suomalaissatamassa havaituista elävistä toukista on helppo päätellä, ettei kiinalainen leima ole aina yksi yhteen luvatun lämpökäsittelyn kanssa.
Suomessa kuntien hankintapäätöksiä ohjailee raha eli halpuus.
Keskustelua esimerkiksi kiinalaisen kiven alkuperän eettisyydestä ei ole käyty. Onneksi aasianrunkojäärä voi herätellä tietoisuutta myös muista kiinalaisen halvan kiven mahdollisista ongelmista:
”Tehdashalli on täynnä pölyä ja sumua. Sen asuinsalit antavat tehdaskerrokseen, josta pöly leviää kivimiesten lapsiperheiden asuintiloihin.” Lainaus on FinnWatchin työoloraportista Kiinasta, eikä sekään yllätä yhtään.
Seuraavaksi pitäisi avata tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä ja vahtia, että niissä yrityksissä, joista kiveä hankitaan, työt todella tehdään niin kuin luvataan.
Todellisesta laadusta on oltava valmiita maksamaan reilusti myös kiinalaiselle kivimiehelle.
Liisa Yli-Ketola