Nyt en ossoo valehella, sanoi savolainen, kun ei tiennyt kysymykseen vastausta.
Valheen naapuri on luulo, velipoika juoru. Valheen lupsakampia sukulaisia voisivat olla hyvä tarina, liioittelu ja mahtailu.
Iisalmessa sanottiin valehtelijalle, että puhu vaan, minä pitelen hevosta. Marttilassa hyvälle valehtelijalle luvattiin kymmenen penniä.
Kyllä se poika lipokasta pisti, sanoi pielavetinen valehtelijalle. Valehtelija saattoi vastata, että eihän valehtelija väärässä ole, vaan se, joka valheen uskoo.
Valehtelija voi puolustautua, että eihän se paljon valehtele, joka puolet valehtelee. Sitä paitsi vähä valhe on puheen kaunistus, kuten Pirkkalassa sanottiin.
Kunnon valehtelija uskoo omia juttujaan. Vilppulalainen tiesi, että kun valheen kertoo kolmesti, siihen alkaa itsekin uskoa.
Valheen erikoistapauksia ovat hätävalhe, joka syntyy nopeasti tukalassa tilanteessa, sekä valkoinen valhe, johon turvaudutaan hyvää tarkoittaen. Valkoisen valheen erikoistapaus on hiihtoa ja dopingia käsitellyt dokumentti Sinivalkoinen valhe.
Ei valehtelu toki mikään hyve ole ollut, eikä ole. Hupsun naruttamisesta ja pökkelön heilutuksesta saa yhtäläisen palkan, tiedettiin Muuruvedellä. Valheen isä on itse perkele. Se auttaa helvetin portille, sanoi laitilalainen.
TOPI LINJAMA