Suomalainen metsäpolitiikka on muutosten kourissa. Metsää koskevaa lainsäädäntöä ollaan muuttamassa enemmän kuin kymmeniin vuosiin. Metsälain uudistamisen lisäksi myös metsänhoitoyhdistyslaki on muuttumassa.
Molempien lainsäädäntöhankkeiden tavoitteena on vähentää säätelyä ja antaa metsänomistajille lisää vapauksia, mutta samalla myös vastuu oman metsän hoidosta lisääntyy.
Metsälakien uudistaminen on merkittävä asia ja tärkeää koko kansantalouden kannalta. Huolimatta siitä, että metsäteollisuus on ollut ja on edelleen suuren rakennemuutoksen kourissa, on puun ja sen jalostamisen merkitys kansantaloudelle edelleen todella merkittävä.
Tulevaisuudessa hyvin hoidettujen metsien merkitys korostuu myös ilmastopolitiikassa. Puun merkitys energiantuotannossa kasvaa koko ajan, ja vain kasvava metsä sitoo hiiltä.
On tärkeää, että metsiä koskevan lainsäädännön takana olisi mahdollisimman kattava tuki. Metsälakia valmistelleet työryhmät olivatkin lähes yksimielisiä. Metsälakiesityksen arvostelijoiden pitää muistaa, ettei kyseessä ole metsiensuojelulaki.
Metsänomistajakunta on vuosien saatossa monipuolistunut ja suurimmaksi metsänomistajaryhmäksi ovat nousseet eläkeläiset. Maanviljelijät omistavat yksityismetsistä vajaan kolmanneksen samoin kuin kaupungeissa asuvat metsänomistajat.
Omistajakunnan muutos on johtanut myös siihen, että mielipiteet metsistä ja niiden merkityksestä ovat muuttuneet.
Maaseudun Tulevaisuuden pari vuotta sitten metsänomistajille tekemän kyselyn mukaan metsistä saatavia hakkuutuloja piti tärkeinä vain joka kolmas metsänomistaja. Valmisteilla oleva metsälaki heijastaa näitä muutoksia. Metsänomistajan valta päättää siitä, miten omaa metsää hoidetaan, lisääntyy merkittävästi.
Metsähoitoa koskevien päätösten tueksi tarvitaan tietoa siinäkin tapauksessa, ettei metsällä ole omistajalleen taloudellista merkitystä. Metsänhoitoyhdistykset ovat tässä suhteessa avainasemassa.
Yhdistysten rooli on kuitenkin muuttumassa, koska metsänomistajien pakollinen jäsenyys metsänhoitoyhdistyksissä on päättymässä. Tämäkin muutos lisää osaltaan metsänomistajien omaa vastuuta.
Metsälain uudistaminen ja siitä virinnyt keskustelu on osoittanut, että metsien käyttöön ja metsänomistajien oikeuksiin kohdistuu Suomessa monia paineita.
Paineita tulee myös EU:n suunnasta.
MTK:n metsävaltuuskunnassa torstaina puhunut Euroopan metsänomistajajärjestön (CEPF) puheenjohtaja Hubert de Schorlemer muistutti, että Euroopassa on satoja kansalaisjärjestöjä, jotka haluavat vaikuttaa metsien käyttöön.
De Schorlemerin mielestä metsänomistajien pitää osata verkostoitua ja olla mukana päätöksenteossa vaikuttamassa metsäpolitiikkaan. Elleivät metsänomistajat ole mukana, joku muu tekee päätökset (MT 12.4.).
Metsänomistajien vapauden lisääntyminen ei vähennä edunvalvonnan tarvetta. Ulkopuolelta tulevien paineiden lisääntyessä metsänomistajien yhteisen edunvalvonnan tarve kasvaa entisestään. Metsänomistajien on itse päätettävä, kuinka vaikuttaminen tulevaisuudessa hoidetaan.
Yksi harkinnassa oleva malli on, että metsänhoitoyhdistykset liittyisivät MTK:n jäseniksi. Järjestely olisi luonteva, koska MTK on jo valmiiksi Suomen merkittäväin metsänomistajien edunvalvoja.
Yksittäisen metsänomistajan vaikutusmahdollisuudet ovat pienet. Yli 700 000 suomalaista omistaa metsää. Tällaisen porukan yhtenäinen ääni kyllä kuuluu.