Kaavojen eri tasot ovat puuroutuneet ja sotkeutuneet toisiinsa. Yleiskaavassa puututaan liikaa yksityiskohtiin, toimittaja Markku Hurmeranta huomauttaa kirjoittamassaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan raportissa ”Kaavoihin kangistuneet – Tusina ratkaisua kaavoituksen hitauteen ja tehottomuuteen”.
Hänen mukaansa yleisiin kaavoihin kirjoitetaan määräyksiä, joita ei ole niihin ajateltu alunperin. Ne hidastavat kaavoitusta ja nostavat asuntojen hintaa.
Yleiskaavan olisi aidosti mahdollistettava kehitystä, hän sanoi tiistaina Helsingissä raportin julkaisutilaisuudessa.
”Kaavoista tulisi yleensäkin poistaa yksityiskohtaiset rakennustekniset ja materiaalimääräykset ja autopaikat.”
Asemakaavoitus nopeutuisi luokittelemalla kaavat kiireellisyyden perusteella tärkeysjärjestykseen.
Maanomistajille tulisi säätää subjektiivinen kaavoitusoikeus maansa oma-aloitteiseen kaavoittamiseen. Sen eteneminen poliittiseen käsittelyyn tulisi varmistaa kaavoitustakuulla, Hurmeranta esittää.
Yksityisten ehdotukset jäävät nykyisin usein hautumaan vuosikausiksi tai kokonaan virkamieskoneistoon.
Rakennusneuvos Matti Vatilo ympäristöministeriöstä suhtautui varsin nuivasti aloitteeseen yksityisestä kaavoitusoikeudesta, koska kaavoitus on kunnan tärkein väline alueensa kehittämiseen. Hän tähdensi kumppanuuskaavoitusta rakentajien kanssa.
Hurmerannan mukaan päätösvalta kuitenkin jäisi kunnanhallitukselle ja valtuustolle, pääasia että aloite pääsisi jollakin tavalla eteenpäin poliitikkojen tietoon.
Kaavavalitusten määrää voitaisiin vähentää edellyttämällä, että valittaja on tehnyt kirjallisen muistutuksen jo kaavaehdotuksesta, Hurmeranta ehdottaa.
Yleisö ehdotti myös valitusmaksua, jonka saisi takaisin, jos valitus hyväksytään.
Tonttien riittävyys on tärkein asuntojen hintoja nostava tekijä ainakin suurissa kaupungeissa. Pääkaupunkiseudulla ongelma on polttavin.
Siellä tarvittaisiin koko alueen kattava kuntien yhteinen metropolikaava, Hurmeranta esittää.
Rakennuttajien mielestä pahimpia kaavoituksen ongelmia on ennakoimattomuus siitä, milloin rakentaminen voisi alkaa.
Erilaisten käsittelyjen ja valitusten vuoksi aikaa voi mennä yhdestä viiteen vuoteen.
Eniten Hurmerantaa hämmästytti selvitystyössään, että kunnat eivät tiedä eivätkä pysty haarukoimaan kaavojen taloudellisia vaihtoehtoja.
”Valtuustot ovat kumileimasimia. Kaavaehdotuksia annetaan vain yksi, kun pitäisi tarjota vaihtoehtoja. Mukana pitäisi olla esimerkiksi yksi riisuttu malli, joka olisi samalla halvempi.”
Ehdotuksia kommentoineen Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtajan Ilpo Kokkilan mukaan kunnille on ongelma, että kaavoituksen hyväksyminen lisää myös niiden kustannuksia lyhyellä aikavälillä kunnallistekniikan vuoksi.
Kokkila ehdotti, että maanomistajat ja rakennusliikkeet osallistuisivat kunnallispalvelujen kustannuksiin kaavoituksen nopeuttamiseksi.
JOUKO KYYTSÖNEN