Velkajarru luistaa jo kesäkeleillä ja vaalit voivat viedä lopunkin pidon

Muste parlamentaarisessa velkajarrusopimuksessa on ehtinyt hädin tuskin kuivua, kun irtiottoja alkaa tulla. Eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta kertoivat helmikuussa sopineensa julkisen talouden alijäämän painamisesta 2–2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2031 mennessä. Kuluvan vuoden alijäämäennuste on 4,6 prosenttia. Lähivuosien sopeutustavoite on määrä lyödä lukkoon joulukuussa. Arviot liikkuvat 8–11 miljardissa eurossa.

Jarru ei ota kantaa velkakurin keinoihin, vaan ne jäävät kulloisenkin hallituksen päätettäviksi. Arvostelijoiden mukaan jarru kuitenkin kahlitsee tuomalla tarpeetonta lisäsääntelyä EU-velvoitteiden päälle.

45 vihreiden jäsentä on allekirjoittanut aloitteen puolueen irtaantumiseksi velkajarrusta. Puoluekokous järjestetään Turussa toukokuun lopulla. Allekirjoittajien mielestä talouspolitiikkaa ei pidä sitoa ennen vaaleja, jotta äänestäjillä ja tulevalla eduskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa talouspolitiikkaan.

Irtiottoon saattaa vaikuttaa vihreiden kilpailu osin samoista äänestäjistä vasemmistoliiton kanssa. Puoluehallitus on puheenjohtaja Sofia Virran johdolla velkajarrusovun takana. Se muistuttaa, että osapuolena on puolueen sijaan eduskuntaryhmä, joten puoluekokous ei edes voisi päättää irtautumisesta. Vaikka allekirjoittajina ei ole kansanedustajia, aloite kertoo sisäisestä oppositiosta.

Liikehdintää on myös gallupjohtaja Sdp:ssä, jonka kansanedustaja Nasima Rasmyar kirjoitti jarrua kyseenalaistavan mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin euro­parlamentaarikkojen Li Anderssonin (vas.) ja Ville Niinistön (vihr.) kanssa. Kirjoitukseen osallistumisesta tekee mielenkiintoisen puolueen linjan haastamisen lisäksi se, että Rasmyar istui Sdp:n toisena edustajana jarrutyöryhmässä. Rasmyar on perustellut kirjoitustaan halulla herättää keskustelua sopeutusten toteutustavasta, mutta korostanut sitoutumistaan jarruun.

Piikkinä puoluejohdolle voi nähdä myös talouspolitiikassa vasenta laitaa edustavan kansanedustaja Matias Mäkysen päätöksen olla hakematta jatkokautta varapuheenjohtajana.

Kriitikkojen argumentti jarrun kahlitsevasta vaikutuksesta on hatara. Äänestäjien kuluttajansuojaa parantaa se, että sopeutusten tavoiteluvut lyödään avoimesti tiskiin, minkä jälkeen käydään keskustelu keinoista. Käytännössä kyse on leikkausten ja veronkorotusten suhteesta ja kohdentamisesta. Se on politiikkaa puhtaimmillaan. Mitä vahvemmin talous kasvaa, sitä kevyemmin jarrua on painettava.

Sovun horjuttamisen sijaan voisi pohtia, tarvittaisiinko yhteisen tilannekuvan luomista ja tavoitteiden asettamista myös kuntatalouteen, vaikka äärimmäinen one size fits all -ajattelu olisi vaarallista kuntien erilaisuuden vuoksi.