SDP:n visiot aluepolitiikasta huutavat konkretiaa

SDP:n viime viikonloppuisessa puoluekokouksessa kuultiin paljon myönteisiä puheenvuoroja aluepolitiikasta.

Puheenvuoroissa korostettiin tähän militarisoituneeseen aikaan sopivia sanoja kuten ”kriisinkestävyys” ja ”kokonaisturvallisuus”.

On aivan eri asia, miten nuo sanat lopulta muuttuvat todeksi.

Kansanedustaja, Marinin hallituksen eurooppaministeri ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen meni niin pitkälle, että sanoi haluavansa osallistua puolueessaan aluepolitiikan kunnianpalautukseen.

SDP:llä on ehdottaa muutamia – rahaa – vaativia keinoja maakuntien elinvoiman kehittämiseen ja säilyttämiseen. Puolueessa katsotaan, että investointitukea pitäisi kohdentaa suoraan itäisen Suomen hankkeisiin, turvata maakuntalennot ja kehittää sisävesiliikenteen edellytyksiä. Lisäksi sähkön siirtoverkkoon ja tuulivoiman rakentamiseen tulisi panostaa myös Itä-Suomessa.

Ei ole kuitenkaan mitenkään selvää, miten ja millä rahalla tätä aluepolitiikan kunnianpalautusta voitaisiin tehdä, kun puolueet ovat sitoutuneet jatkamaan valtiontalouden sopeuttamista myös tulevilla vaalikausilla.

Demareiden aluepoliittinen epäselvyys paljastuu erityistalousaluekysymyksessä.

Tuppurainen tai puheenjohtaja Antti Lindtman (sd.) eivät tyrmää aluekokeiluja, mutta eivät varsinaisesti lupaa niiden toteuttamistakaan. Vastauksissa vedotaan löperiin puheenvuoroihin siitä, miten erityistalousaluekokeilua seurataan mielenkiinnolla eikä mitään vaihtoehtoja suljeta pois.

Näissä argumenteissa unohtuu alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden aito tunnistaminen. Erityistalousalue on yksi työkalu aluepolitiikassa juuri siksi, koska tiettyjen paikallisten alueiden olosuhteet eivät enää vastaa Suomen menestyviä alueita.

Vaikuttaakin siltä, että riittävää aluepoliittiseen ymmärrykseen on vielä matkaa. Tuppurainen esimerkiksi pohti, miten voidaan olla varmoja, että maantieteellisen rajan piirtäminen takaa varmasti sen, että investoinnit kohdistuvat oikeaan paikkaan.

Tässä ajattelussa on se ongelma, ettei koskaan voida olla täysin varmoja investointien kohdentumisesta juuri oikeaan maantieteelliseen paikkaan. Sehän riippuu täysin siitä, mitä asioita investoinnilta halutaan. Yksityiset yritykset tuskin tekevät investointipäätöksiä vain erityistalousalueen takia, vaan päätöksiin vaikuttaa liuta muita tekijöitä.

Jos erityistalousalueelle tulee lopulta investointi myös veroedun tai muiden kannusteiden vuoksi, tarkoittaa se sitä, että työkalu on toiminut juuri niin kuin sen pitäisikin toimia.