
Suomalaisten verenluovutusinto on laantunut takavuosista. Aiemmin verta kävi yhden vuoden aikana luovuttamassa viisi prosenttia luovutusikäisistä, mutta nykyisin tuo osuus on vain 3,3 prosenttia. Into on pysytellyt samana 2020-luvulla, mutta viiden prosentin hujakoilla oltiin vielä vuonna 2010. Muutoksen voi ajatella olevan jopa suhteellisen nopea.
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun lääkäri Janina Forstén huomauttaa, että koko maan verihuolto on siis melko pienen ihmisjoukon harteilla. Forstén painottaa, että maamme luovutusinto on kuitenkin kansainvälistä keskitasoa, vaikka se onkin laantunut.
Silti toiveissa on, että luovuttajakunta olisi nykyistä laajempi niin, että vastuu jakautuisi suuremmalle ihmisjoukolle. Erityisen suurta velvollisuudentuntoa luovuttamisesta kokevat Forsténin mukaan veriryhmän O- edustajat. Tämä johtuu siitä, että kyseisen veriryhmän verta voidaan antaa kaikille.
Luovutusinto on laantunut melko tasaisesti kaikissa ikäryhmissä. Tyypillisesti naiset ovat kaikissa ikäryhmissä miehiä aktiivisempia verenluovuttajia. Erityisen innokkaita luovuttajia ovat nuoret naiset.
Miehistä aktiivisimpia luovuttajia ovat 50–65-vuotiaat. Miehet, jotka käyvät luovuttamassa verta, luovuttavat Forsténin mukaan keskimäärin useita kertoja vuodessa.
Forstén ei keksi luovutusinnon laskuun mitään yhtä yksittäistä syytä. Yksi syy voi kuitenkin olla se, että osa ihmisistä kärsii vaikkapa neulakammosta tai pistospelosta. Osa ihmisistä ei taas välttämättä tiedä, että hän voisi hyvin luovuttaa verta, eikä oma lääkitys estäkään sitä.
Verta kerätään luovuttajilta vain tarpeen mukaan. Ylimääräisiä verivarastoja ei siis ole, ja luovuttajia tarvitaan käytännössä koko ajan. Forstén korostaa, että jokainen verenluovutuskerta on tärkeä, sillä yhdellä luovutuksella voi auttaa jopa kolmea potilasta.
Luovutettua verta käytetään esimerkiksi synnytyksissä ja leikkauksissa.
Joka vuosi tarvitaan 20 000 uutta verenluovuttajaa, koska osalla ihmisistä joko ikä tai terveydentilaan liittyvä asia estää luovuttamisen, vaikka aiemmin se olisikin onnistunut.
Uusia luovuttajia tarvitaan myös siksi, että verta ei voi luovuttaa joka päivä.
Miehillä luovutusten välissä pitää olla vähintään 61 ja naisilla 91 vuorokautta. Naisilla pidempi väli johtuu siitä, että he menettävät verta kuukautisten aikana.
Nuorille 18–25-vuotiaille naisille suositellaan verenluovutusta vain kerran vuodessa, ja muille enimmillään kaksi-kolme kertaa vuodessa. Miesten suositellaan luovuttavan enimmillään kolme–neljä kertaa vuodessa.
”Me emme halua ajaa ketään verenluovutuksen takia raudanpuutteeseen.”