Kameli on komitean piirtämä hevonen. Sillä on neljä jalkaa, pää ja häntä, mutta silti se ei näytä hevoselta.
Komitealaitos demokratiassa on vanhaa perua. Komiteoita on ollut niin kauan kuin edustuksellista demokratiaa on harjoitettu. Kun on pitänyt tehdä uutta lainsäädäntöä, on komiteavalmistelu ollut paitsi tehokasta, myös halpaa.
Kuvaan kuuluu, että komiteoille ja työryhmille naureskellaan. Kun jokin asia laitetaan komitean selvitettäväksi, odotetaan jo ennakolta, että asia hautautuu.
Todellisuudessa komitea on mainettaan parempi. Kun pitää selvittää laajakantoinen ja monimutkainen asia, ei komiteaa parempaa menettelyä ole keksitty. Komiteaan kutsutaan alan kaikki parhaat asiantuntijat, jotka valmistelevat ehdotuksen toimeksiannon puitteissa. Sen jälkeen perusteellisesti tehty esitys lähtee lausunnolle.
Komiteatyö on käytännössä ilmaista. Tämä on huomattu nyt, kun valtiolla on menty toiseen ääripäähän, vähennetty komiteoita ja ulkoistettu osa ajattelutyöstä.
Huippufilosofi laskuttaa raportistaan 0,7 miljoonaa, kodin ja koulun yhteistyötä tutkitaan kahdella miljoonalla ja ihmisen ja suden suhteen selvittely maksaa yli miljoonan.
Kun komiteoista on luovuttu, on tilalle saatu myös entistä huonompaa lainsäädäntöä. Tämä ei ole vain kansalaisten vaan myös viranomaisten ongelma. Aina viranomaiset itsekään eivät tiedä, miten lakeja pitäisi soveltaa.
Jos komitean tekemä hevonen onkin kameli, niin konsultti kertoo taas sen, minkä kaikki jo muutenkin tietävät.
Ero on siinä, konsultti laskuttaa työstään kymmenen kertaa enemmän kuin komitea.