Naton ja USA:n läsnäolo Suomessa näkyy ja kuuluu – sotilasliitto ei ole passiivinen hätävara, joka kaivetaan naftaliinista vain akuutissa tilanteessa

Melkein yhtä suuri konsensus kuin itse Nato-jäsenyydestä tuntuu Suomessa vallitsevan siitä, että tänne ei ainakaan lähitulevaisuudessa tarvita sotilasjärjestön tukikohtia tai ydinaseita.

Mitenkähän käynee?

Nato sai Suomen jäsenyyden myötä yli 1 300 kilometriä rajapintaa suoraan pääuhkaansa Venäjää vastaan. Kosketuspinta moninkertaistui entiseen verrattuna.

Sotilaat ja alan ammattilaiset ymmärtävät, että pääsy aivan Venäjän viereen on läntiselle sotilasliitolle paitsi vastaan panematon mahdollisuus tutkailla, mitä naapuri rajan takana puuhailee – jopa kaukana rajan takana. On yhtä selvää kuin luonnollistakin, ettei uutta aluetta jätetä käyttämättä hyväksi.

Ensimmäiset Naton tiedustelukoneet ovat jo lentäneet pitkin Suomen ja Venäjän rajalinjaa tutkat höröllä. Sitä mahdollisuutta niillä ei aikaisemmin ollut.

Muutama lento on demonstratiivisesti laajalla julkisuudella operoitu, mutta arvata sopii, että tulevaisuudessa ei kaikista vakoilulennoista julkisesti hölistä.

Nato-jäsenyyden rinnalla Suomi on tekemässä kahdenkeskistä sopimusta sotilaallisesta yhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa. Se mahdollistaa amerikkalaisten joukkojen läsnäolon ja kaluston osalta myös varastoinnin Suomen maaperälle.

On kai makuasia, puhutaanko Naton kiinteästä tukikohdasta, jos sen suurin, voimakkain ja vaikutusvaltaisin jäsen luo enemmän tai vähemmän pysyvää läsnäoloa tänne.

Ihan reserviläispohjalla voisi ennakoida, että Naton/Yhdysvaltojen sotilaat ovat taatusti kiinnostuneita myös erilaisten tiedusteluhärpäkkeiden sijoittamisesta lähemmäksi Suomen ja Venäjän rajalinjaa. Onhan siellä tutka- ja kuunteluasemia jo nyt ihan omastakin takaa, mutta jäsenyyden myötä Suomi saa kontteihin todennäköisesti modernimpaa rautaa ja softaa sekä ehkä myös ulkomaalaista henkilöstöä.

Liittoutumisen logiikka etenee omalla painollaan. Suomen alueen tarjoamat mahdollisuudet Naton ja Yhdysvaltojen erilaiselle sotilaalliselle toiminnalle tiedustelusta harjoitteluun ovat ilmiselvät. Se näkyy jo harjoituskuljetuksina Suomen rautateillä ja muilla liikenneväylillä.

Suomalaiset kääntyivät Naton kannalle saadakseen turvaa Venäjän uhkaa vastaan. Lähivuodet näyttävät, että tuon uhan torjuminen vaatii myös konkreettisia käytännön toimia Suomen alueella. Ei sotilasliitto ole mikään taustalla häilyvä, passiivinen hätävara, joka kaivetaan naftaliinista vain akuutissa tilanteessa.

Nato ja Yhdysvallat eivät ole äänettömiä yhtiökumppaneita. Niiden läsnäolo näkyy ja kuuluu.