Kurkku on kotoisin Intiasta. Sen villiä lähisukulaista kasvaa sekä Himalajan etelärinteillä että Intian eteläosissa. Sieltä kurkku levisi Kiinaan, joka nykyisin on ylivoimaisesti maailman suurin kurkuntuottaja.
Lähi-idässä kurkuntaimet rönsyilivät viimeistään seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua.
Historioitsija Pliniuksen mukaan Rooman keisari Tiberius piti kovasti kurkusta. Hänellä tuli olla kurkkua ruokapöydässä kesät talvet. Pahantuulisen ja erakoituneen keisarin talvikurkut kasvatettiin alkeellisissa kasvihuoneissa.
Euroopassa kurkkuperinne mielletään itäiseksi. Eikä ihme, sillä venäläiset jos ketkä taitavat maitohappokäymiseen perustuvan säilönnän, jolla saadaan hapankaalia ja suolakurkkua.
Meillä kurkkua on kasvatettu vuosisatoja, mutta vasta sotien jälkeen sen viljely yleistyi. Perinteisesti kurkusta on tehty salaattia, jossa ohuet kurkkuviipaleet maustetaan suolalla, sokerilla, etikalla ja tillillä. Kurkkua voi myös grillata tai käyttää kasvissosekeittoihin. Niin ikään kylmää kurkkukeittoa kannattaa kokeilla.
Sijansa kurkulla on kauneudenhoidossakin. Silmäpussit kaikkoavat ja kasvojen iho virkistyy, kun naaman päällystää varttitunniksi kurkunviipaleilla. Lisäksi kurkun sanotaan edistävän hiustenkasvua ja vahvistavan kynsiä.
TOPI LINJAMA