Kansatieteilijä Teppo Korhonen on tehnyt perusteellista työtä selvittäessään suomalaisten aitojen ja porttien historiaa teoksessaan Aita.
Varhaisimmin aitoja on Korhosen mukaan käytetty petojen ja villipeurojen saalistamiseksi. Sittemmin aidoista tuli omistusoikeuden osoittajia, erämaan ja viljellyn alueen erottajia sekä suoja kutsumattomilta vierailta ja viljelyksille.
Entisinä aikoina aitoja on tarvittu huomattavasti enemmän kuin nykyisin. ”Aitojen runsaus olikin entisajan maiseman ominaispiirre”, Korhonen kirjoittaa.
Aitaamista säädeltiin keskiajalla Ruotsin maalaeilla, jotka olivat voimassa myös meillä. Säädökset olivat velvoittavia ja laiminlyönneistä määrättiin sakkoja ja vahingonkorvauksia.
Aitaamispakosta luovuttiin vuonna 1864, mutta vielä vuoden 1921 laissa on määrättiin tilusten rauhoittamisesta kotieläinten vahingonteoilta ja säilytettiin vuoden 1864 aitausvelvoitteen pääperiaatteet. Laki määräsi aikoinaan jopa aidan vähimmäiskorkeuden.
Aitojen käyttötapa on näkynyt niiden rakennustekniikassa ja materiaalien valinnassa.
Puu oli viime vuosisadalle asti ylivoimaisesti suosituin materiaali, mutta myös kiviaitoja on menneiden vuosisatojen kuluessa tehty.
Puulajien valinnassa Korhonen uskoo saatavuudella olleen suurin merkitys, mutta myös kestävyyteen on kiinnitetty huomiota. Kuusi on ollut suosituin aidaspuu.
Aitoja ei tehty vain uudesta materiaalista, vaan kelvollista ainesta hyödynnettiin vanhoista aidoista mahdollisuuksien mukaan. Hyvissä oloissa ja kunnossa pidetty aita saattoi kestää vuosikymmeniä.
Kirjassa esitetään erilaisia aitoja sekä piirroksina että valokuvina ja niitä tukevina teksteinä. Nykyisiin aidanrakennustarpeisiin onkin tarjolla runsaasti tietoa.
Kirja on paitsi opas nykyaitaajalle myös hieno aita- ja porttihistorian muistomerkki.
MAIKKI KULMALA
Teppo Korhonen: Aita. Perinteiset
aidat ja portit. 200 sivua. Maahenki.