Intiaanien uskotaan aikoinaan kiinnittäneen huomiota luonnonvaraisiin kurpitsalajeihin niiden siemenien vuoksi. Suurimman osan hedelmämalto lienee ollut kitkerää, mutta joukossa on todennäköisesti ollut myös mietoja, jotka on kesytetty viljeltäviksi.
Intiaanien kasvimailla maissi, salkopapu ja kurpitsa kasvoivat ritirinnan. Maissista saatiin hiilihydraatteja, pavusta proteiinia ja kurpitsansiemenistä rasvoja.
Nykyisin öljysiemenkurpitsaa viljellään etupäässä siementen vuoksi. Sen tummista siemenistä puuttuu kova kuori.
Siementen öljypitoisuus saattaa olla lähellä 50 prosenttia. Suurin osa rasvasta on ihmiselle välttämätöntä linolihappoa, jonka puute aiheuttaa ihon kuivumista ja hilseilyä.
Mallon vuoksi viljeltäviä lajikkeita on satoja. Eri lajikkeissa malto on maultaan ja rakenteeltaan erilaista.
Itse pidän erityisesti oranssimaltoisesta hokkaido-kurpitsasta, joka pehmenee kypsennettynä suussasulavaksi. Pikkelsiin ja makeisiin leivonnaisiin perinteinen halloween-kurpitsa on mitä mainioin.
Kurpitsa sopii laihduttajalle, sillä se sisältää niukasti kaloreita ja runsaasti kuitua. Mausteiksi italialaiskokit suosittelevat pippuria, muskottipähkinää, rosmariinia ja salviaa. Sikäläiset kurpitsafriikit syövät hedelmien lisäksi myös kukat ja lehdet.
TOPI LINJAMA