Suomessa kehittäminen on aktiivista. Huomioitavaa sen sijaan on, että se kulkee sekä ylös että alas. Olisi viisaampaa puhua kasvusta. Poliisissa tämä tarkoittaa hallinnon kasvua ja turvattomuuden kasvua.
Liikkuvaa poliisia ollaan nyt lakkauttamassa suurella innolla. Jotenkin tuntuu, että tästä on tolkku poissa. Huomioitavaa on myös se, että yt-neuvotteluita on käyty aiemmin myös poliisissa muodin mukaisesti – toki ilman perusteita.
Kansalaisia askarruttaa aiheesta turvattomuuden kasvu. Ensio Itkosen jalanjäljissä ei ole seuraajia.
Samaan aikaan suunnitellaan suomalaisen autokannan vanhentamista tosissaan kilometrikorvauksien leikkaamisen muodossa. On päivänselvää, että kameravalvonta ei korvaa ihmisiä ja vakuuttelut kaikuvat kuuroille korville. Kuka hoitaa turvattomuuden uhreja?
On todella aiheellista kysyä, missä ovat kansalaisten liikenneturvallisuuden perusteet? Ovatko päättäjät enää hereillä, vai onko lääkitys tehnyt tehtävänsä?
Ajatelkaa, mikä skenaario ja viesti tässä oikeasti on. Säästetäänkö me itsemme hengiltä?
Mielestäni tällainen villitys palvelee ainoastaan lääketeollisuutta ja Alkoa sekä vanhojen autojen korjaamoita. Välillisesti myös rikolliset nauravat tälle kehitykselle, jonka voidaan luokitella olevan samaa tasoa aiemmin lopetetun sakkojen muuntorangaistuksen kanssa. Ollaanko välittäminenkin ulkoistamassa, kun yt-neuvotteluita sille ei pystytä luomaan?
Turvallisuuden puolesta,
Marko Hoikkaniemi