Sambian tuottajajärjestö ZNFU on myönteinen poikkeus maansa talouselämässä, jossa on totuttu odottamaan valtion huolehtivan niin piensahojen puunsaannista kuin yksisektorin edunvalvonnasta, arvioi MTK:n kansainvälisten asioiden johtaja Juha Ruippo.
”ZNFU:lla tuntui olevan vetoa vaikka muille jakaa.”
Hän vieraili Sambiassa muutama viikko sitten ulkoministeriön kehityspoliittisen toimikunnan ryhmässä. Sambia on Suomen pitkäaikaisia kehitysyhteistyön kohdemaita.
ZNFU:lla on yhteistyötä Varsinais-Suomen tuottajaliitolla ja Länsi-Suomen metsänomistajien liitolla FFD:n kautta hankkeet, jolla tuetaan järjestötyön kehittämistä ja metsäalan edunvalvontaa.
”Merkillepantavaa on kiinalaisten, eteläafrikkalaisten ja intialaisten merkittävä läsnäolo kaikessa teollisessa ja kaupallisessa liiketoiminnassa.”
”Vaikka maatalous vastaa Sambiassa noin kolmanneksesta kansantuotetta, pienviljelijät ovat maaseudun runko ja valitettavasti samalla myös köyhyyden ilmentymä”, hän kertoo.
”ZNFU on lisännyt jäsenmäärää, vaikka pienviljelijöiden jäsenmaksu korotettiin kuusinkertaiseksi”, Ruippo toteaa hämmästyneenä.
Hän arvioi, että menestystä on järjestön demokraattisen päätöksenteon lisäksi avittanut maatalouteen suunnattu kehitysyhteistyö. Aikaisemmin ZNFU:lla oli hankkeita hollantilaisten ja norjalaisten kanssa. Nyt maa- ja metsätaloutta tuetaan mikroluottojärjestelmällä sekä Ruotsin ja Suomen valtioiden ja FFD:n sisarjärjestön Ruotsin tuottajien We effect:in puitteissa.
Ruippo kertoo myös, että Sambia on avaamassa Helsinkiin oman suurlähetystön.
”Kun nyt tähtäimessä on siirtyä kehitysavusta enemmän taloudellisen yhteistyön suuntaan, tämä on yrityksiä ajatellen yksi asia, joka helpottaa kaupankäyntiä.”
Toistaiseksi Sambialla – kuten myös Suomen muilla pitkäaikaisilla kumppanuusvaltioilla Namibialla, Tansanialla ja Mosambikilla sekä Etelä-Afrikan nopeimmin vaurastuvalla Botswanalla – on Pohjoismaissa vain yksi edustusto. Kaikilla se sijaitsee Tukholmassa.
KAIJALEENA RUNSTEN