Perheemme osallistui lähisukulaisen 70-vuotispäivällisille, joilla kolmisenkymmentä vierasta istui kauniisti katetun pöydän äärellä.
Kukka-asetelmat, valkoinen pöytäliina
ja käsin kirjoitetut nimikortit viimeistelivät hyvän ruuan ja hilpeän puheensorinan siivittämää tunnelmaa.
Ennen päivällisiä valmistauduin ajatuksissani ottamaan vastaan 6-vuotiaan kuopukseni aiheuttaman yllätyksen.
Hänet tuntien oli todennäköistä, että
hän ei istu plaseerattuna kaukana vanhemmistaan tuntemattomien sukulaisten keskellä. Eikä ainakaan suostu olemaan kertomatta ääneen mielipidettään tarjolla
olevista ruuista, vieressä istuvasta
serkusta tai ylipäätään mistä tahansa.
Yllätyinkin. Kuopus istui rauhallisesti läpi koko kolmen ruokalajin päivällisen, otti tarjoilijoiden tuomilta vadeilta itse
ruokaa protestoimatta sen tuoksua tai ulkonäköä ja vastaili sukulaistätien
kysymyksiin.
Jälkeenpäin hän kertoi, että he olivat serkun kanssa potkineet toisiaan pöytäliinan suojissa. Sanoin, että hyvin hoidettu, koska me muut emme huomanneet mitään.
Lapsia ei syntymäpäiväjuhlissa
huomioitu mitenkään erikseen.
Tarjolla ei ollut lastenruokia eikä leikkinurkkausta. Kuopukselle ja
hänen serkulleen ei edes tarjottu
mahdollisuutta nousta pöydästä, jos
alkaa kyllästyttää.
Tulin siihen tulokseen, että kuopuksen ja hänen hieman vanhemman
serkkunsa hyvä käytös oli seurausta
siitä kohtelusta, jota he koko juhlan ajan saivat osakseen. Siis kohtelusta,
ei erityiskohtelusta.
Heitä kohdeltiin, arvostettiin ja
huomioitiin aivan samoin kuin meitä muitakin vieraita.
Kunpa ravintolatkin lopettaisivat lapsiasiakkaidensa erityiskohtelun.
Olen henkisesti kyllästynyt käpristyneisiin ranskalaisiin, nauraviin
nakkeihin, kotkot-kananuggetteihin
ja viikarien lehtipihveihin. Samoin
kyllästyi esikoinen. Onneksi urheileva lapsi jaksaa syödä aikuisten listalta
tilattuja annoksia.
Mutta kuopukselle on turha tilata
aikuisten listalta, koska sen annokset ovat liian suuria. En halua maksaa
ruuasta, josta suurin osa jää syömättä ja päätyy roskiin. Sellaista ravintolaa ei vielä
ole osunut meidän perheen kohdalle, jossa aikuisten annoksen saisi tilattua pienempänä.
Lapsia sisältävälle seurueelle tarjoilija
tuo ruokalistojen lisäksi värityskirjan ja kynät tai ainakin neuvoo, missä leikkinurkkaus on. Aivan kuin olisi itsestään selvää, että lapset eivät malta istua
pöydässä ja odottaa.
Miksi ravintolat kuvittelevat, että lapsille pitää tarjota niitä samoja bulkkieineksiä, joilla parsitaan kotiruokailun kiirettä? Miksi lapsille ei haluta tarjota samanlaisia makuelämyksiä kuin aikuisasiakkaille?
Miksi tästä maasta ei löydy sellaista ravintolaa, joka jättäisi lasten omat
ruokalistat tekemättä?
Koska me vanhemmat emme vaadi toisenlaista palvelua. Tyydymme lihapulliin, nakkeihin ja värityskirjoihin.
Me annamme jälkikasvun sännätä leikkinurkkaukseen emmekä oleta heidän
istuvan kanssamme.
Hukkaamme itse arvokkaan mahdollisuuden nauttia ruuasta ja lastemme seurasta juuri silloin, kun saamme
kerrankin istua valmiiseen pöytään.
maija.ala-siurua@
maaseuduntulevaisuus.fi