Virkkusella on odotettua parempi asema uudessa EU-komissiossa − ruotsalaiselle Roswallille vastuuta metsistä

Suomen Henna Virkkunen (kok.) sai EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenilta enemmän kuin odotettiin. Virkkunen on yksi komission kuudesta varapuheenjohtajasta.

Jos sen aseman osaa ja pystyy pelaamaan oikein, vaikutusvalta komissiossa voi kasvaa huomattavan suureksi. Näin luonnehtii kokenut komissiolähde MT:lle.

Käytännössä varapuheenjohtajat koordinoivat muiden komissaarien työtä. Heillä on periaatteessa koko ajan kohtuullisen hyvä kokonaiskäsitys siitä, mitä milläkin pääosastolla tehdään. Sitä kautta he pääsevät myös halutessaan vaikuttamaan lainsäädännön valmisteluun ja toimeenpanoon.

Virkkusen varsinainen vastuusalkku on odotettu. Siihen kuuluvat uudet läpimurtoteknologiat, digitalisaation edistäminen sekä teknologian turvallisuusnäkökohdat.

Suomalaisen vastuulla on myös oikeusvaltion varjeleminen. Se on tärkeä, mutta kaikkea muuta kuin miellyttävä ja helppo tehtävä. Virkkusen pitää tarvittaessa olla se, joka panee Unkarin pääministeri Viktor Orbánin ja hänen esikuntansa kuriin.

Uusi maatalouskomissaari on luxemburgilainen keskustaoikeistoa edustava Christophe Hansen. Hän on on kasvanut maatilalla ja hänen veljensä on Luxemburgin maatalousministeri. Hansen tuntee EU-kuviot erinomaisesti ja osaa entisenä meppinä pelata myös parlamentin maatalousvaliokunnan kanssa.

Vielä on epäselvää kuinka paljon maatalouskomissaari saa sotkeutua metsäasioihin. Hansen on itse metsänomistaja, mutta luxemburgilaisena hänen suhteensa metsään on tietysti erilainen kuin meillä suomalaisilla.

Luxemburgin komissaarin suuri savotta on valmistella uutta CAP-kautta. EU:n maatalouspolitiikka on murroksessa. Hansenilta odotetaan tässä suhteessa paljon. Komission maatalousvirkamiesten keskuudessa hän on joka tapauksessa korkeassa kurssissa.

Tässä vaiheessa näyttää siltä, että metsäasioissa pohjoismaisen metsätalouden ääni kuuluu entistä paremmin. Isoa osaa metsäkysymyksistä ollaan jyvittämässä ruotsalaiselle ympäristökomissaari Jessika Roswallille.

Suomen ja Ruotsin pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja Ulf Kristersson tekivät viime vuodesta lähtien töitä, jotta von der Leyen uudessa komissiossa metsätalouteen suhtauduttaisiin enemmän vihreän siirtymän mahdollisuutena kuin uhkana. Roswallin saamaa salkkua voi pitää yhtenä tämän vaikutustyön tuloksena.

Uudessa komissiossa tuskin myöskään tulee samanlaista ilmastopolitiikan ja metsätalouden yhteentörmäystä törmäystä kuin edellisessä. Ilmastoasioista vastaa hollantilainen keskustaoikeiston Wopke Hoekstra. Hän on ilmastonäkemyksiensä puolesta hyvin kaukana siitä linjasta, jota niin ikään hollantilainen demarikomissaari Frans Timmermans veti edellisen komission varapuheenjohtajana.

Merkittävää ja myös jossain määrin huolestuttavaa Suomen ja muiden pienten maiden kannalta on keskeisen taloudellisen vallan keskittyminen suurten maiden eli Italian, Ranskan ja Espanjan komissaareille. Von der Leyenin edellisessä komissiossa tätä värisuoraa rikkoivat Tanskan Margarethe Vestager kilpailukomissaarina ja Latvian Valdis Dombrovskis talous- sekä valuuttakomissaarina.

Käytännössä tämä jyvittäminen tarkoittaa, että keskeiset kilpailukykyyn, valtiontukiin ja teollisuusstrategiaan liittyvät kysymykset ovat suurten käsissä. Ne kaikki kannattavat yhteisvelan lisäämistä, vaje- ja velkasääntöjen väljentämistä sekä kansallisia tukia korostavaa teollisuuspolitiikkaa.

Viimeinen lukko näissä asioissa on kuitenkin komission saksalainen puheenjohtaja Ursula von der Leyen itse. Hän on selvästi keskittämässä entistä enemmän valtaa itselleen. Von der Leyen koordinoi itse tärkeimpien taloudesta vastaavien komissaarien työtä.

Uudessa komissiossa ei myöskään ole enää ”suuria egoja”, jotka pystyisivät kyseenalaistamaan von der Leyenin vallan samalla tavalla kuin edellisessä komissiossa. Viimeinen ”hankala tapaus” poistui näyttämöltä, kun von der Leyen painosti Ranskan presidentti Emmanuel Macronia vaihtamaan Thierry Bretonin ”loivempaan” kandidaattiin. Nyt Macronin suojatti Stéphane Séjourné, joka toimi tähän asti Ranskan ulkoministerinä, vastaa EU:n teollisuuspolitiikasta.

Tiistaina Strasbourgissa esitelty komission kokoonpano ja salkkujako ei välttämättä vielä ole lopullinen. Lokakuussa alkavat komissaariehdokkaiden kuulemiset EU-parlamentissa. Tapoihin on kuulunut, että parlamentaarikot panevat ainakin yhden ehdokkaan vaihtoon. Uuden komission odotetaan aloittavan työnsä viimeistään joulukuun alussa.